Sosiologit Kettil Bruun ja Nils Christie julkaisivat vuonna 1984 teoksen Hyvä vihollinen: Huumausainepolitiikka Pohjolassa. Heidän mukaansa huumeet ovat hyvä vihollinen, vaikka esimerkiksi alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa enemmän haittoja.
40 vuodessa asetelmat ja asenteet eivät ole kovin paljon muuttuneet. Huumeiden käyttöhuoneet herättävät kiihkeää keskustelua ja vastakkainasettelua. Alkoholin kanssa on toisin. Edustustilaisuuksissa viini virtaa, mutta kukaan ei kysy miksi.
Helsingin Sanomien entinen vastaava päätoimittaja Kaius Niemi on syytteessä törkeästä rattijuopumuksesta. Hän erosi tehtävästään marraskuun puolivälissä. Aamulehden vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu käyttäytyi päihtyneenä epäasiallisesti edustustehtävissä. Hän ilmoitti erostaan maanantaina. Porilaispoliitikko Sampsa Kataja jätti helmikuussa eduskuntavaaliehdokkuuden. Hän esiintyi päihtyneenä työmatkalla Brysselissä. Kohua on aiheuttanut myös elinkeinoministeri Mika Lintilän alkoholinkäyttö työaikana.
Suomessa on yli puoli miljoonaa alkoholin suurkuluttajaa. Heillä on suuri riski sairastua alkoholiriippuvuuteen. Alkoholisteja Suomessa on puolestaan arviolta 400 000. Heistä työssä käyviä on noin 300 000 eli kymmenen prosenttia työssä käyvistä aikuisista.
Alkoholismiin sairastuu juomalla. Kun sairaus etenee, tahdonvoima vähenee.
”Minä juon liikaa”, totesi johtotehtävissä työskennellyt Leena Valmu perheelleen viisi vuotta sitten. Kiivaan työrytmin vastineeksi hän haki rentoutusta pullosta. Sitten pahvitonkasta. Juominen ei lisääntynyt yhtäkkiä, vaan monien vuosien aikana. Hän luuli juovansa salaa, mutta asia oli perheen tiedossa. Hän kirjoitti kokemuksistaan maaliskuun alussa julkaistun kirjan Ulos baarikaapista.
Työpaikat ovat viime vuosina raitistuneet. Kosteita lounaita ei enää juuri ole. Kosteita illallisia sen sijaan on. Nämä ovat suurkuluttajien buffetteja.
Yksilö tekee aina itse päätöksen jokaisesta juomastaan alkoholiannoksesta. Suomalainen alkoholikulttuuri on silti edelleen hyvin suojeleva. Asioita katsotaan läpi sormien: ”Kalle on kova ottamaan” ja ”Annalle aina kyllä maistuu”.
Missä viipyy rohkeus puuttua asioihin työpaikoilla? Ongelmat pitää ottaa puheeksi, vaikka suuria mokia ei olisi tapahtunutkaan. Parhaimmillaan tekee suurkuluttajalle palveluksen. Hän saattaa itse herätä todellisuuteensa.
”Työ ja alkoholi eivät kuulu yhteen”, totesi päihdelääkäri Kaarlo Simojoki Helsingin Sanomien haastattelussa.
Työtehtävissä ei pitäisi juoda edes sitä yhtä lasillista viiniä. Mihin sitä tarvitaan?
Kirjoittaja on toimituspäällikkö.