Vielä vähän aikaa sitten, jos joku olisi puhunut yöelämän salakavalista huumaustapauksista, olisin vain todennut: “En tiedä ketään, joka olisi huumattu baarissa, mutta olen kyllä kuullut niistä tapauksista.”
Nyt vastaukseni olisi toisenlainen, sillä todistin itse tällaisen tilanteen lähipiirissäni hiljattain. Tapahtuma ei ainoastaan ollut pysäyttävä, vaan lisäksi se herätti kysymyksiä yöelämän turvallisuusriskeistä.
Kerroin yhdelle tuttavalle tästä läheiselleni sattuneesta mahdollisesta huumaustapauksesta. Hän arkipäiväisen rennosti mainitsi, että kyseisessä yökerhossa on ennenkin tapahtunut moista.
“Ai onko tämä näin yleistä?” pohdin mielessäni.
Lyhyen googlettelun jälkeen löysin kasoittain juttua, miten siellä, täällä ja tuolla on opiskelijoita huumattu. Järkytystäni syvensi se, miten vähän tapauksista on tehty rikosilmoituksia vähäisen tietoisuuden vuoksi, ja se miten uhreja on kohdeltu. Monelle uhreista on käynyt samoin kuin ystävälleni: heitetty vain baarista pihalle, aivan oman onnensa nojaan.
Päihtyneet ovat usein vaikea asiakasryhmä – tiedän sen itse asiakaspalvelijana, joten baareissa työskentelevät saavat kaikki empatiani. On varmasti vaikeaa päättää, mitä pöydässä nuokkuvan, tanssilattialla mylvivän tai vessassa sappinesteitä roiskuen oksentavan baariasiakkaan kanssa tekisi.
Koen silti kyseenalaisena, miten mahdollisesti huumattu, huonosti kommunikoiva asiakas kannetaan ulos, eikä häntä välttämättä edes saateta taksiin.
Kuinka moni ihminen on kadonnut lähdettyään huonovointisena pois baarista? Todella moni. Vielä kun yhtälöön tuo mukaan huumaustilanteen ja esimerkiksi naisen, joka on helposti heikommassa roolissa pimeillä kaduilla, on tilanne pelottava.
Näin monimutkaisista ongelmista puhuttaessa ei voi syyllistää muita kuin huumaustapauksissa rikoksen tekijää. Kuitenkin on tärkeää nostaa esille kysymyksiä yöelämän turvallisuudesta.
Huumaustapauksien lisäksi olen kuullut tilanteista, joissa baarissa on harjoitettu etnistä profilointia ja aiheutettu stressaavia tilanteita vähemmistöille esimerkiksi työntekijöiden asenteiden vuoksi. Olen monesti juhlimassa ollessani nähnyt, miten seksuaaliseen häirintään ei puututa. Myös putkakuolemat herättävät huolta – käsittääkseni humalaisia kuolee putkiin jonkin verran. Huumaustapaukset eivät siis jää ainoaksi huolenaiheeksi.
Olen onnellinen, että ystäväni selvisi turvallisesti kotiin. Kokemus oli monin tavoin opettava.
Nyt myös tiedän, mitä pitää tehdä, jos joutuu huumatuksi: esimerkiksi Rikosuhripäivistys RIKUn sivuilta löytyy erinomaiset ohjeet näihin karmiviin tilanteisiin.
Ennen kaikkea tapaus opetti minut pitämään entistä paremmin huolta seuralaisistani, kun olemme ulkona rilluttelemassa.
Kirjoittaja on Huittisista lähtöisin oleva viime kevään ylioppilas.