En ole katsonut Euroviisuja sitten Lordin voiton, mutta ilahduin kuullessani, että tämän vuoden Uuden Musiikin Kilpailun voittajan laulukieli on suomi. Koko modernin UMK:n historian aikana vain kerran aikaisemmin on pärjätty laulamalla suomeksi, sen teki Pertti Kurikan Nimipäivät.
Tuskailin somessa kolumnin aihetta, kun en seuraa Putouksia enkä Euroviisuja. Raumalainen kollega mainitsi, että jopa Käärijän kappaletta kuulematta on mahdollista kirjoittaa suomen kielen merkityksestä. Otin haasteen vastaan.
Voisi kuvitella, että äidinkielen tärkeys on itsestäänselvyys ajattelun, itseilmaisun, kulttuurin ja tieteen näkökulmasta. Muunkinlaisia kannanottoja on kuultu.
Mikael Jungnerin surullisenkuuluisa kommentti suomesta ”kielitaakkana” herätti paljon keskustelua 2016. Juhana Vartiaisen ehdotus Helsingin muuttamisesta englanninkieliseksi kaupungiksi sai 2021 huomiota ulkomailla asti. Ehdotuksen toteutumisen sijasta on onneksi käynnissä monenlaisia suomen kieltä ja lukutaitoa elävöittäviä hankkeita.
Suomen virallisten kielten merkityksestä on juuri nyt lähes mahdotonta puhua mainitsematta tämänhetkistä lingua francaa, eli englantia.
Moni suomenkielinen taitaa sitä ihan hyvin, eli sillä tasolla, että pystyy vuorovaikutukseen perusasioissa. Ilmaisu jää kuitenkin usein äidinkieleen verrattuna pinnalliseksi ilman, että sitä välttämättä edes huomaa.
Työelämä on oma lukunsa. Tietyissä ammateissa pitää kansainvälisyyden vuoksi kääntää tittelit muotoon operational business management public resources shogun, mutta on surullista, kun suomalainen ravintola mainostaa suomenkielisille coffeeta ja lunchia kahvin ja lounaan sijasta.
Jotkin anglismit on hyväksyttävä arkikielessä pitkin hampain, vaikkei välttämättä pitkässä juoksussa. Niin ärsyttäviä kuin brekun, sänkkärin ja dinnerin kaltaiset termit ovat, kieli elää lainasanoista, on aina elänyt.
Nuorison slangiin on etenkin Helsingissä sekoittunut myös somaliaa ja arabiaa, kuten ruotsia ja venäjää aikoinaan. Osa on muotitermejä, osa tulee jäädäkseen. Tietyssä pisteessä sanat ovat suomea, ja se on silloin ihan ok.
Miksi sitten kuuden miljoonan puhujan kieli on niin tärkeä? Ensinnäkin, huhut suomen kielen kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Valtaosalla maailman monista kielistä on vähemmän puhujia kuin Satakunnassa asukkaita. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että suomi on isompi kuin 98 prosenttia maailman kielistä.
Äidinkielen merkitys sinänsä on kiistaton. Sen kautta hahmottuu käsitys itsestä ja ympäristöstä. Myös suhde muihin kieliin. Ymmärryksen vivahteet ja sävyt ovat silti myöhemmin omaksuttuihin kieliin nähden aivan eri tasolla.
Äidinkieli, olipa niitä yksi tai kaksi, on henkinen koti. Se on myös kieltä puhuvien yhteinen koti, mikä tarkoittaa lukutaidon tärkeyttä esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyssä.
Annetaan suomenkielisten nuorten puhua finglismiään, mutta ohjataan heitä lempeästi kotia kohti.
Kirjoittaja on porilainen kirjailija.