Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin puhe sai kiinnostavan käänteen Intian G20-kokouksen yleisötapahtumassa. Kuulijat puhkesivat raikuvaan nauruun, kun Lavrov väitti pokerinaamalla Venäjän yrittävän lopettaa sotaa, jossa heitä vastaan on hyökätty.
Väite oli luonnollisesti vain yksi röyhkeä vale valheiden ketjussa. Valheiden ja valehtelun kulttuurin syvyyden tajuaa, kun lukee tai kuuntelee Mihail Šiškinin mainion esseekirjan ”Sota vai rauha -kirjoituksia Venäjästä ja lännestä”. Suosittelen.
Kirja on hyytävä kuvaus Venäjän historiasta ja nykytilasta länsimaisille lukijoille. Teoksesta voisi nostaa useita hiukset nostattavia näkökulmia. Keskityn vain yhteen, valheiden ja valehtelemisen kulttuuriin.
Länsimaissa lienee mahdoton ymmärtää tapaa, jossa valehtelu on normi ja valhe on läsnä kaikkialla. Šiškinin mukaan Venäjällä kaikki tietävät, että kaikki valehtelevat. Hallitsijat valehtelevat, koska he tietävät, että kansa tietää heidän valehtelevan. Kaikkia yhdistää se, että sanotaan yhtä, tehdään toista ja tarkoitetaan kolmatta.
Valehtelua ei peitellä, ja varsinkin lännen sumuttamista pidetään viekkautena ja hyveenä. Media välittää yhtä hallinnon hyväksymää totuutta, aivan kuin Back in the U.S.S.R. Kansalaiset hyväksyvät ja sietävät valheet, koska se on tavallisille ihmisille selviytymiskeino. Kansalaiset eivät luota hallintoon eikä hallinto kansalaisiin. Kansalaisyhteiskuntaa ei ole. Demokratiaa pidetään kaaostilana.
Šiškin kertoo mieleenpainuvan anekdootin omasta lapsuudestaan. Hän lainasi kirjastosta italialaisen lastenkirjailija Gianni Rodarin kirjan ’Gelsomino valehtelijoiden maassa’. Kirja kertoo pojasta, joka tulee outoon valtakuntaan. Rosvojoukko on kaapannut valtaansa koko alueen ja pakottanut kaikki asukkaat valehtelemaan. Kissat komennetaan haukkumaan ja koirat naukumaan. Asukkaat saavat kaikki tietonsa vain yhdestä Mestarivalehtelija-sanomalehdestä.
Tarina on absurdi, mutta kuvaa viiltävästi todellisuutta myös vuonna 2023. Kaikki ymmärsivät silloin ja ymmärtävät nyt, mistä valheiden maasta ja mestarivalehtelijasta tarina kulloinkin kertoo.
Kun Putin, Lavrov tai muut hallinnon edustajat vakuuttelevat talouden olevan kunnossa, vähättelevät pakotteiden merkitystä tai kertovat ”erikoisoperaation” sujuvan suunnitelmien mukaan, totuus on todennäköisesti täysin päinvastainen.
Venäjä tarvitsee pelastuakseen Šiškinin mukaan samanlaisen nollahetken kuin Saksa hävittyään toisen maailmansodan. Rikoksista ei pääse eroon ilman syyllisyyden tunnustamista, katumista ja häpeämistä.
Oma henkilökohtainen toiveeni on, että Šiškinin esseekirja päätyy meidän omien paavojen, mikkojen, tarjojen, mattien, hjallisten, antoneiden, eerojen, eskojen, paulojen ja monien muiden pöydälle, joilla on käsittelemättä oma nollahetkensä suhteessa Venäjään.
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, joka toimii Turun kaupungin tutkimusjohtajana ja FCG Oy:n neuvonantajana