Puolueet ovat yhtä mieltä siitä, että valtion taloutta pitää tasapainottaa. Kuluvalla kaudella velkaa on – toisin kuin oppositio yrittää antaa ymmärtää – otettu tarpeeseen selvitäksemme koronapandemiasta ja Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamasta energiakriisistä ja hintojen noususta sekä kasvavista puolustusmenoista.
Perussuomalaiset ja kokoomus kilvoittelevat miljardien leikkauslistoilla. Koulutuksesta tai maanpuolustuksesta ei kuulemma halua leikata kukaan, mutta jopa kuusi miljardia pitäisi silti löytää karsittavaa. Todellisuudessa tämän mittaluokan säästöjä ei saada kuin suomalaisten hyvinvoinnista leikkaamalla.
Tulilinjalla tulisivat olemaan sote-palvelut sekä sosiaaliturva, eli eläkkeet, työttömyysturva, opintotuki, asumistuki ja muut sosiaalietuudet. Sosiaali- ja terveyspalveluissa se tarkoittaisi, ei hoitajien palkkojen ja työehtojen parannusta, vaan irtisanomisia ja palveluverkon ja lähipalveluiden merkittävää karsimista.
Köyhät laitetaan kyykkyyn pienentämällä jo valmiiksi liian pientä toimeentuloa ja karsimalla julkisia palveluita, joiden tehtävä on huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista tulotasosta riippumatta. Sote-palveluiden syöksykierre ei oikeistoa haittaa, sillä varakkailla on mahdollisuus ostaa palvelut ja vakuutukset yksityiseltä sektorilta.
Kuuden miljardin leikkaustavoite tulevalla vaalikaudella on puolitoista kertaa suurempi kuin Sipilän hallituksen leikkaukset. Jos se kyyti oli kylmää, niin nyt tiedossa on kokoomuksen ja perussuomalaisten johdolla vähintään jääkausi muun muassa pienipalkkaisille työntekijöille, opiskelijoille, eläkeläisille ja kaikille sosiaaliturvan varassa eläville.
Sipilän hallituksen aikana työntekijöille tuli monia heikennyksiä kiky-maksuista työajan pidentämiseen ja julkisen sektorin lomarahojen leikkaamiseen. Työttömiä kuritettiin kunnolla, kun toimeentuloa leikattiin ja ansiosidonnaista heikennettiin sekä työttömyyspäivärahan enimmäisaikaa laskettiin. Opiskelijat kohtasivat merkittäviä koulutusleikkauksia ja lisäksi toimeentuloa leikattiin. Pieniä eläkkeitä karsittiin ja perheiden asemaa heikennettiin rajaamalla päivähoito-oikeutta, kiristämällä vanhempainvapaan ehtoja ja leikkaamalla päivärahoja. Asumistuen leikkaus iski laajasti pienituloisiin.
Tätäkö Suomen kansa haluaa lisää? Lisää köyhiä eläkeläisiä, lapsiköyhyyttä, työtä tekeviä köyhiä ja terveyseroja?
Toivottavasti ei. Talouden tasapainotukseen on myös muita vaihtoehtoja, jotka säästäisivät köyhän laihan kukkaron.
Suomen kokonaisveroaste laskee, mikäli emme tee verouudistuksia. Veroasteen ennallaan pitäminen ei kuitenkaan tarkoita pieni- ja keskituloisten verotukseen kajoamista, vaan painottamalla suurten omaisuuksien ja pääomatulojen verotusta, suitsimalla verovälttelyä ja esimerkiksi listaamattomien yritysten osinkoverotusta kiristämällä talous tasapainottuu.
Sopeutuksen painopisteen ollessa tuottavuuden ja työllisyyden kasvussa, meillä on mahdollista myös satsata tulevaisuusinvestointeihin, kuten koulutukseen ja mielenterveyteen.
Kansa päättää, miten tämä homma hoidetaan. Tai se osa kansasta, joka vaivautuu uurnille viimeistään 2. huhtikuuta.
Kirjoittaja on porilainen kaupunginvaltuutettu ja kansanedustajaehdokas (vas.).