Globaalien kriisien värittämä eduskuntakausi on edennyt loppuunsa ja on aika tarkastella mennyttä ja ottaa myös katsetta kohti tulevaa.
Ensimmäisen kauden oppositioedustajana työ on ollut toisinaan turhauttavaa. Näin esimerkiksi kyselytunneilla, jolloin harvoin on valmistautumisesta huolimatta päässyt kysymään.
Onneksi on ollut myös onnistumisen kokemuksia: olen päässyt pitämään ryhmäpuheita ja moni asia on myös edennyt hallituksen kanssa yhteistyössä. Kiitosta haluan antaa myös maakunnan medialle siitä, että kirjoituksia on päässyt lehtiin asti.
Haluan tarkastella kahta tärkeää teemaa.
Ensimmäinen on turvetuotanto, johon on kohdistunut tällä kaudella erilaisia odotuksia. Hallitusohjelmaan kirjattiin tavoite puolittaa energiaturpeen käyttö vuoteen 2030 mennessä. Tämä olisi toteutunut päästökaupan ja turpeen huonon imagon vuoksi ilman ylimääräisiä toimia.
Olenkin vastustanut turvetuotannon alasajoa. Energiaturpeen mukana on vaarannettu myös kasvu- ja kuiviketurve.
Venäjän aloittama sota ja huoltovarmuuden kasvaneen merkityksen vuoksi turpeesta tulikin taas haluttua. Turvetuotantoa ei olla kuitenkaan saatu riittävästi käynnistettyä uudelleen, koska yrittäjien toimintaympäristö on epävakaa.
Yhtenä keinona parantaa turvetuottajien asemaa olisi ohjata päästökauppatuloja turvetta käyttäville lämpölaitoksille. Tällainen kompensaatiomalli on käytössä esimerkiksi Virossa. Jo luvan saaneet alueet pitää ottaa käyttöön. Turvetta tarvitaan tulevaa talvea varten paljon.
Toinen teema koskee hoitotyötä.
Hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa, mutta tiedämme, että uudistus on vielä melkoisesti levällään. Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä, että sote-kustannusten nousua saataisiin hillittyä.
Tarvitaan kaikkien puolueiden panosta, jotta järjestelmä saadaan kuntoon ja alueiden, kuntien ja lukuisten eri sote-toimijoiden yhteistyö saadaan toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Oman huolensa luo kasvava hoitajapula ja hoitoalan romahtanut veto- ja pitovoima. Koulutukseen hakijoiden määrä on laskussa ja alalta poistuu jatkuvasti ammattilaisia. Syksyllä hyväksytty pakkolaki oli erityisen suurta myrkkyä alalle.
Mikä siis ratkaisuksi hoitajapulaan? Ensiarvoisen tärkeää on saada alalta poistuneet hoitajat takaisin töihin. Tämä vaatii palkkauksen ja työmäärän asettamista tasapainoon.
Ei ole oikein, että sairaanhoitajan ylityökorvauksesta puolet menee veroihin. Hoitajapula yksinään ei kuvaa alan ongelmallisuutta, sillä myös läheisten ja omaishoitajien tekemä hoivatyö uhkaa kriisiytyä. Se säästää valtiolta jopa 3,1 miljardia eli yli 10 prosenttia kaikista sote-menoista.
Seuraavakin eduskunta joutuu painimaan sote-palveluiden korjaamisen parissa. Tähän tehtävään valitaan päättäjiä vajaan kuukauden päästä.
Muistakaa käyttää äänioikeuttanne. Vain annetut äänet lasketaan.
Kirjoittaja on kansanedustaja (ps.)