Nuoruus on ihmiselämän merkityksellisin nivelvaihe lapsuudesta aikuisuuteen. Silloin tutustutaan uudistuvaan minä-kuvaan ja katsotaan elämää ikään kuin uudesta vinkkelistä. Opetellaan elämän askelmerkkejä, joihin kuuluu niin onnistumisia kuin virheitäkin.
Joillekin nuoruus käy kuin tanssi, mutta toisille vuodet voivat muistuttaa enemmän nuorallatanssia. Saattaapa joku kaverikin olla vaijeria heiluttamassa. Siksi turvaverkkojen täytyy olla kunnossa, koska jos nuorena putoaa pahoinvoinnin kierteeseen, jää se helposti varjostamaan koko myöhempää elämää.
”Oppositio haluaa säästää lastemme tulevaisuudesta.”
Koronan aikana hallitus reagoi koronatilanteen nuorille aiheuttamiin ongelmiin, kuten lisääntyneeseen oppimisvajeeseen ja opiskelijoiden hyvinvoinnin heikentymiseen. Rahaa ei siis tässä säästelty, mikä on oikein, kun kyse on lapsista ja nuorista.
Kas kummaa, tätä velkaa oppositio nimittää lapsiltamme varastamiseksi, mikä on enemmän kuin surkuhupaisaa.
Hallitus on tehnyt ratkaisuja, jotta nuoret eivät putoaisi kyydistä. Oppivelvollisuuden ulottaminen 18 ikävuoteen asti on yksi kaikkein isoimmista uudistuksista, sen merkitystä tuskin voi korostaa liikaa.
Jo nyt se on vähentänyt koulun keskeyttäjien määrää. Toisen asteen maksuttomuus auttaa vähävaraisten perheiden elämää ja tukee nuorten koulutusta.
Eihän koulunpenkki itsessään autuaaksi tee, mutta tiedämme, että pelkältä peruskoulupohjalta työelämään pääseminen on vaikeaa. Tekemällä oppivat, käsistään taitavat nuoret ovat vaarassa jäädä syrjään, vaikka emme saa sivuuttaa ketään.
Työhön pääseminen on tärkeää oman paikan ja elämän merkityksellisyyden löytämisen kannalta. Meillä tuleekin olla erilaisia polkuja työelämään huomioiden erilaiset oppijat, ja siksi oppisopimuskoulutuksen edelleen kehittäminen on pidettävä mielessä.
Korona-ajan poikkeusolot vaikuttivat erityisen vahvasti nuoriin, mikä on näkynyt kasvaneena pahoinvointina ja mielenterveysongelmien yleistymisenä entisestään. Monet ovat ahdistuneita ja huolissaan pärjäämisestään kasvavien vaatimusten ja maailman epävarmuuden keskellä. Nuorten maailma on niin järkyttävän erilainen kuin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa eläneillä.
Paljon toki samoja iloja ja suruja nuoret kokevat, mutta se informaation tulva! Maailman tapahtumat vyöryvät sellaisella voimalla jokaisen nuoren syliin ja välillä täysin vääristellyllä totuudella.
Nuori on herkästi someuutinen itse, eikä mieluisessa kontekstissa. Uskallan väittää, ettei yhteiskunnan ja vanhempien työkalupakissa ole ollut riittävästi välineitä pitämään nuorista huolta.
Meillä on nyt erityinen vastuu, sillä korona-ajan nuorista ei saa tulla menetettyä sukupolvea.
Esimerkiksi Porissa nuorten mielenterveyspalveluihin on ollut uusilla asiakkailla lähes kahden kuukauden jonot – jos nuorella on elämässään niin sanotusti tilanne päällä, on näin pitkä odotus liikaa. Helposti saavutettavat matalan kynnyksen palvelut ovat tärkeitä erityisesti nuorille, koska pitkittyessään ongelmat lähtevät helposti paisumaan.
Nykyinen hallitus on koittanut korjata tilannetta ja säätänyt kouluihin sitovat mitoitukset koulukuraattoreille ja -psykologeille. Näillä toimilla halutaan parantaa lasten ja nuorten mahdollisuutta saada tarvitsemaansa tukea.
Tulevan hallituksen, keitä ikinä siinä istuukaan, tulee jatkaa työtä nuorten sekä koko väestömme mielenterveysongelmien korjaamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. En ole varma riittääkö pelkkä raha, tarvitaan enemmän ymmärrystä ja osaamista, löytyykö se sukupolven aikana – toivotaan.
Kirjoittaja on kansanedustaja (vas.)