Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailut ovat vauhdissa Slovenian Planicassa. Ei tarvitse olla kovinkaan perillä urheilusta uskaltaakseen veikata, että mitalitaulukon kärkisijan valtaa jälleen kerran Norja, vaikka maastohiihtäjä Therese Johaug onkin jo eläkkeellä. Alppi- ja ampumahiihdon MM-kisoissa naapurimaan mitalitili on jo avattu.
Norjalaisten ylivoimaa suksilajeissa on mietitty, kadehdittu ja kirottu jo vuosia. Heidän menestyksensä takaa yksi piirre, joka ainakin suomalaisilta puuttuu. Enkä nyt tarkoita öljymaan rajattomia taloudellisia resursseja, harjoitteluun innostavia satumaisia vuoristo- ja vuonomaisemia saati väitettyä valtiollista dopingjärjestelmää. Se on kyvyttömyys laturaivoon.
Vietin kevättalven 2019 vaihto-opiskelijana Tromssassa. Lunta riitti, samoin ihmisiä suksilla. Paikallinen latukulttuuri löi minut kuitenkin ällikällä.
Sain säilyttää autoani kevään ajan kaupungissa pitkään asuneen suomalaisen autotallissa. Vastineeksi ulkoilutin ja hoidin hänen koiraansa. Ensimmäiselle kävelylenkille veimme koiran yhdessä, ja omistaja johdatti meidät hiihtoladulle.
Kummeksuin reittivalintaa. Olin juuri lukenut Suomesta uutisen, jossa hiihtäjän kerrottiin lyöneen sauvalla savolaisen lapsiperheen koiraa, kun metsäretkellä eksynyt perhe oli joutunut palaamaan tutulle reitille latua pitkin. Suomessa latuetiketti on kävelijöitä kohtaan ehdoton ja järjestyslaki kieltää koiran viemisen ladulle, jolla esimerkiksi koirahiihtoa ei ole erikseen sallittu. Laduilla hiihdetään, piste.
Tromssassa oli toisin. Latujen reunassa kävely oli paitsi sallittua myös yleistä. Laduilla myös pulkkailtiin, ja varsinkin viikonloppuisin liikkeellä oli paljon lapsiperheitä sekä suksilla että ilman. Moni hiihtäjä toi lenkille mukaan koiransa hihnassa ja pienet lapsensa ahkiossa.
Tavallisia kuntohiihtäjiä muu ladunkäyttö ei vaikuttanut häiritsevän pätkääkään. Jalkaisin ja mäenlaskuvälineiden kanssa liikkuneet osasivat kulkea ladulla perinteisen uria tallomatta ja väistää hiihtäjiä ilman erillistä pyyntöä.
Tärkeintä tuntui olevan se, että laduilla liikkuu mahdollisimman moni, eikä niinkään se, että ladut ovat puritaanisessa hiihtokäytössä.
Norjalaisten suksikulttuuri on muutenkin toisenlainen kuin meillä. Hiihto ei ole vain kuntoilua vaan elämäntapa. Töihin ja kouluun on normaalia kulkea hiihtäen, jos reitit ovat suotuisat. Murtomaahiihdon lisäksi norjalaiset harrastavat vapaalaskua vuorilla ja tuntureissa. Kouluaikaisia pakkohiihtotraumoja ei liene kellään.
Kun koko kansa suhtautuu hiihtämiseen rennosti, sallivasti ja luonnollisena osana talvista elämää, isojen massojen on helpompi innostua myös kilpahiihdosta.
Kirjoittaja on toimittaja.