Pillillä ei saa juoda, silloin suun alueen rypyt puskevat pintaan. Anti-agevoiteen käytön aloittaminen jo 20-vuotiaana on suotavaa. Hymyilyä ja ilmeilyä voi muokata ikääntymisystävälliseksi, mutta vaikka olisi päässyt ryppyjen mukana rupsahtamaan, on täyteainehoidot trendikäs tapa korjata ongelma.
Tällaisia naisten ulkonäöllisiä ikääntymisen estovinkkejä olen kirjannut muistiini elämäni aikana, mutta jokainen niistä on täyttä sontaa. Mitä enemmän mediassa törmään ”näin korjaat nahistuneen naamataulusi” -juttuihin, sitä enemmän aion vanhempana revitellä ryppyjeni kanssa. Olen kyllästynyt siihen, että ennen kaikkea naisen pitäisi näyttää mahdollisimman nuorekkaalta.
Naiskauneusihanteet herkuttelevat tyttömäisyydellä. Me naiset ajelemme pinkeillä partahöylillä vartalomme karvattomiksi, vaikka ainoat luonnostaan karvattomat ihmiset ovat pikkulapsia. Se on erikoista. Naisten kainaloiden sheivaamista perustellaan hygienialla, vaikka kaikkien hikikainalot haisevat yhtä kammottavalle.
Jo nuoret naiset alkavat harjoittamaan ties mitä naamakivihierontoja ja kymmenen kohdan ihonhoitorutiineja säilyttääkseen “tuoreutensa”. Aikuisviihdemaailmassa ykkössuosikkeihin kuuluvat koulutyttöpukuja fetisoivat teinikategoriat takovat rahaa. Erikoista. Miksi nuorekas nainen, tai voisi jopa sanoa tyttö, on kaunein? Miksi meillä on sanontoja, kuten “nainen on kauneimmillaan 17-vuotiaana”?
Perusteluina käytetään lisääntymisbiologiaa, mutta kulttuuritekijät huomioon ottaen pelkkä biologia ei selitä kaikkea. Lisääntymisbiologia tuskin on syy sille, miksi keskuudessamme on niin paljon vanhenemisesta stressaavia naisia. Olen jopa todistanut, kuinka ikäiseni naiset puhuvat “parhaimpien vuosiensa olevan jo ohi”, vaikka on luonnollista, että ei he eivät enää näytä samalta kuin teineinä.
Meidän naisten kuuluu olla ylpeitä vanhenevasta ulkomuodostamme, vaikka se on vaikeaa maailmassa, jossa naisen muotti on ahdas. Pitäisi muistaa ikääntymisen olevan yksi elämän mahtavimmista asioista – jokaiset tulevat harmaa hiukset, raskausarvet ja rypyt ovat merkkejä eletystä elämästä sekä sen tuomasta vahvuudesta.
Sen vuoksi aion tapella näitä hieman jopa pedofilistisia kauneusihanteita vastaan, edes muuten vain. Vääntelen kasvojani ja juon kotona veteni metallipillillä. Pidän tulevaisuudessa ensimmäisten ryppyjen tultua ryppybileet ja unohdan täyteainehoidot, naisten epävarmuudet ovat jo valmiiksi tarpeeksi valtava bisnes.
En malta odottaa päivää, kunnes voin harmaahapsisena vanhana eukkona heittää ei-kimmoisat riippurintani olalle, pestä tissihiet alta pois ja vain todeta, että olen se sama kaunis Anni kuin silloin kaksikymppisenä, vaikka yhteiskunta ei näkisi asiaa samoin.
Kirjoittaja on Huittisista lähtöisin oleva viime kevään ylioppilas.