Tammikuu oli poikkeuksellisen ankea tänä vuonna. Toisteinen, yhtä pitkää, pimeää päivää.
Se ei johtunut pelkästään siitä, että olin lähes koko kuukauden kuumeessa. Maailmanmenokaan ei nyt piristä. Välttelin uutisia, koska oli halju olo ilmankin. Ukrainan tragedian seuraaminen aiheuttaa vihaa ja surua. Myös Suomen Nato-tilanne polkee paikoillaan.
Olemme limbossa, josta ei niin ikään juuri nyt näy nopeaa ulospääsyä. Vaalitkin ovat tulossa, ja pian taas luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.
Tammikuu tuntuu pitävän otteessaan, vaikka helmikuuta on kulunut jo yli viikko. Yritin alkuviikosta lukea uutisia, mutta kasvoille läjähti voimakas vastareaktio. Miksi minua pitäisi kiinnostaa, mitä entinen jääkiekkoilija sanoo muiden syömisistä?
Yhtä tylsää on formaatti ”eri vuosi, samat uutiset”. Laulaja pukeutui paljastavasti Emma-gaalaan. Ok? En ole asiasta mitään mieltä, sillä minulle on tietyissä puitteissa yhdentekevää, miten muut pukeutuvat.
Totta kai tärkeistä asioista uutisoidaan myös: kiinalaisten vakoilupallo, translain läpimeno, Turkin ja Syyrian maanjäristys, sähkön hinnan vaihtelu, työmarkkinakierrokset, hoitajapula ja niin edelleen. Ja koko ajan tapahtuu paljon kaikkien medioiden ulkopuolella. Joku rikastuu rikoksilla, toinen rakastuu.
True crimen eettisyys on puhuttanut kovasti sen jälkeen, kun uutisoitiin WSOY:n julkaisevan Katiska-jutun päätekijän elämäkerran. Keskustelua ei vähentänyt se, että viime vuoden myydyimmistä kotimaisista äänikirjoista suurin osa oli tosirikosgenreä. Rakkaus ja kuolema myyvät aina, samoin niitä sivuavat aiheet, kuten vaikkapa seksi tai huumekauppa.
Siinä olisi jollekin hyvä tilaisuus napata rahat, laillisesti. Televisio ja suoratoistopalvelut ovat pullollaan erilaisia ihmissuhde- ja parinhakuohjelmia. Askel audiovisuaalisen tosirikosviihteen suhteen on jo otettu, kun tehdään rikollisista realityhenkisiä dokumentteja. Mutta miten maksimoida katsojaluvut? Tietenkin yhdistämällä genret.
Paitsi että se on jo tehty USA:ssa, jossa vankeja on huimaava määrä. Suomalaisessa Katsomossakin näkyvä sarjakokonaisuus kertoo vankeihin rakastuneista ihmisistä ja suhteiden koettelemuksista. Sarjan käännösnimi on Kullat kalterien takana.
Formaatti on sikäli traaginen, että vaikka ensimmäinen kausi tuli 2018, lukuisia osallistujia on kuollut jo päihteisiin. Mutta se on toisen kolumnin aihe.
Kirjoittaja on porilainen kirjailija.