“Yhteiskunnan tuet ovat liian houkuttelevia ja siksi nuoret jäävät mieluummin yhteiskunnan elätettäväksi kuin tulevat töihin.” Vapaasti lainaten näin sanoi satakuntalainen yritysjohtaja maakunnan kansanedustajaehdokkaille, kun vientiteollisuuden työnantajajärjestöt kertoivat omia tavoitteitaan tulevalle hallituskaudelle.
Toimeentulotuen perusosa on yksinasuvalla tällä hetkellä 555 euroa. Tämä tarkoittaa, että päivittäinen käyttövara on alle 19 euroa, jolla pitää maksaa maksaa ruoka, hygienia, vaatteet, puhelin ja netti, liikkuminen, harrastukset ja kaikki muut kulut asumista ja pakollisia terveydenhuollon kuluja lukuun ottamatta. Summa ei yllä esimerkiksi Takuusäätiön ja Marttojen kohtuullisen minimin viitebudjettiin. Monien muidenkaan vähimmäisetuuksien varassa elävät eivät enää selviydy menoista, jotka mahdollistavat edes kohtuullisen elämänlaadun.
Ratkaisu väitettyyn työelämän kannustinloukkuun ei siis voi olla sosiaaliturvan tason laskeminen, vaan oikeampi kannustin on pienimpien palkkojen nostaminen ja työelämän laadun parantaminen. Koska monelle työelämään siirtymisen esteenä on kuitenkin muitakin tekijöitä, on esimerkiksi mielenterveyteen panostaminen ja työkyvyn ylläpitäminen otettava vakavasti työurien pidentämisen keinona myös työpaikoilla.
Palkkatyö ei enää suojaa köyhyydeltä. Suuri yhteiskunnan epäkohta on työssäkäyvien köyhien kasvava joukko, johon kuuluu jo 200 000 suomalaista. Kun palkalla ei tule toimeen, joudutaan tuloja täydentämään sosiaaliturvalla.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja totesi taannoin, että palkalla ei edes tarvitse tulla toimeen, sillä julkisen sektorin tulee tukea pienipalkkaisten toimeentuloa. Logiikka on, että tällä tavalla työllistetään enemmän, eikä valtion tarvitse maksaa kaikkea. Jos kuitenkin samalla yksityinen sektori hyötyy halvasta työvoimasta ja saa sitä kautta ansaitsematonta voittoa, eikö se ole suoraa yhteiskunnan tukea yrityksille? Tällaiseksi yritysten piilotueksi sosiaaliturvaa ei ole tarkoitettu.
Työllä on tultava toimeen. Kokopäivätyössä pienimpien palkkojen tulee olla tasolla, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason. Korottamalla pienimpiä palkkoja tervehdytetään myös julkista taloutta, kun ihmisen omat ansiot riittävät elämiseen ja sosiaaliturvan tarve on pienempi. Ostovoiman kohentuessa myös paikalliset markkinat kiittävät, kun euroista suurempi osa jää kotimarkkinoille.
Tarvitsemme osaavaa työvoimaa, mutta tarvitsemme myös ammattitaitoisia työnantajia. Sellaisia, jotka ymmärtävät, että hyvään työpaikkaan riittää kyllä tulijoita. Jos taas työkyvyttömyyden taustalta löytyy muita tekijöitä, kuten ylisukupolvinen syrjäytyminen tai terveyshuolet, on kaikkien etu, että yhteiskunnan turvaverkot ovat paikoillaan, kun niitä tarvitaan.
Kirjoittaja on porilainen kaupunginvaltuutettu (vas.)