”On tietysti hänen oma asiansa miten pukeutuu, mutta tunnen myötähäpeää.”
Facebook-kommenttien lukeminen käy aika usein itsekidutuksesta. Sitä se oli jälleen viime viikonloppuna, kun Suomen tähtiartistit juhlivat Emma-gaalaa.
Alun kommentti oli jätetty erään viihdeuutisen alle. Se jatkui toteamuksella, jonka mukaan jutun kohde olisi kaunis, jos hän ei tekisi itsestään ”halpaa”. Toisessa samaa henkilöä käsittelevän uutisen kommenttikentässä haukuttiinkin jo ”ällöttäväksi”.
Arvaatko jo kehen sanat kohdistuivat?
Kyse on tietysti viihdeuutisten vakiokasvona ja some-kansan suosikkisylkykuppina asemansa vakiinnuttaneesta Erika Vikmanista ja hänen huomiota herättäneestä gaala-asustaan.
Yleinen konsensus laulajan aiempienkin valintojen kohdalla vaikuttaisi kommentoinnin perusteella olevan se, että hän ”pilaa” itsensä näyttävillä vaatteilla ja meikeillä – ja se jos mikä on väärin!
Ja se jos mikä on jostakin käsittämättömästä syystä päästävä julistamaan kaikille, jottei asia kymmenien muiden samankaltaisten kommenttienkaan jälkeen vain jäisi kenellekään epäselväksi. Mielellään oksennusemojeilla kuorrutettuna ja mahdollisesti ihan rehellisellä huorittelulla siivitettynä.
Vielä en ole keksinyt, mitä tällä pyritään saavuttamaan.
Ihmisistä ja heidän ulkonäöstään saa toki olla omassa päässään mitä mieltä tahansa. Eri asia on, kannattaako omaa mielipidettään aina laukoa ääneen tai naputella kaikkien nähtäville.
Jos on aivan pakko, aikuisilta ihmisiltä odottaisi löytyvän sen verran harkintakykyä, etteivät ulostulot näytä yläkoulun vessanseinästä repäistyiltä.
Sosiaalisessa mediassa kynnys on tunnetusti matala. Huomaan usein pohtivani, ymmärtävätkö törkeyksiä kirjoittelevat kommentoijat edes sitä, että kaikki näkevät keitä he ovat.
törkysuiden arkkityypeistä oma henkilökohtainen suosikkini on se varttuneempi joukkio, jonka profiilikuvana on yleensä joko parikymmentä vuotta sitten räpsäisty tärähtänyt otos Miuku-kissasta, tai hieman vähemmän tärähtänyt valokuva lapsenlapsen rippijuhliin pari kesää sitten tehdystä kukka-asetelmasta.
Kukka-asetelma on vähemmän tärähtänyt, koska se ei säikähtänyt vuosituhannen vaihteessa ostetun digipokkarin verkkokalvoja raastavaa salamaa, jota ei vieläkään ole opittu ottamaan pois päältä.
Oli miten oli, kissojen ja kukka-asetelmien takaa on helppo huudella.
Kiusaamisesta puhutaan tyypillisesti lasten ja nuorten ongelmana. Väitän, että aikuiset ihmiset sosiaalisessa mediassa ovat kiusaamisilmiönä vähintään yhtä karsea.
Aikuisille ei ole mikään ongelma seisoa yhtenä rintamana lasten ja nuorten koulu- ja some-kiusaamista vastaan, mutta samaan aikaan he itse suoltavat surutta sosiaalisessa mediassa ala-arvoisia kommentteja.
Sitten kiillotetaan taas vähän sädekehää seuraavassa kommenttikentässä ihmettelemällä, miksi lapsistakin tulee kiusaajia.
No, ihmekös.
Kirjoittaja on toimittaja.