Porin pääkirjastokiinteistön kohtalo puhuttaa. Syytä onkin, sillä ennen päätöksiä tulee tehdä laaja ja syvällinen harkinta rakennuksen jatkosta. Kaupungin maamerkki jakaa ulkonäöllisesti mielipiteitä, mutta arkkitehtuuri on tässä kohtaa sivuroolissa. Avainasemassa on terveellinen tila, joka täyttää tulevaisuuden kirjaston tarpeet. Kenelle lähivuosikymmenten kirjastoa tehdään?
Kirjaston perinteinen tehtävä tiedon ja sivistyksen tarjoajana toimii suhteellisen hyvin nykyisissä tiloissa. Tulevaisuudessa tehtävä muuttuu. Kirja säilyttää paikkansa, mutta yhä enemmän pitää olla tarjolla arkistoja, kirjoja ja lehtiä sähköisessä muodossa.
Opiskelijan näkökulmasta kirjaston karu ja tunkkainen olemus ei houkuttele. Satakunnan ammattikorkeakoululla on omansa: moderni ja nykyaikaa palveleva.
Lukuisat kosteusvauriot kielivät siitä, että rakennus ei ole turvallinen työpaikka. Kirjastopalveluiden entinen johtaja Siina Vieri on kertonut, että kaksi kolmasosaa henkilökunnasta on saanut erilaisia oireita.
Kiinteistö täyttää 50 vuotta vuonna 2026. Rakennusta ei ole koskaan peruskorjattu. Tällä hetkellä ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitä kaikkea seinien sisällä piilee. Tiedon saamiseksi tarvitaan ulkopuolinen, puolueeton, hyvät suositukset omaava, kokenut alan ammattilainen. Vasta sen jälkeen voidaan arvioida, mitä korjaaminen mahdollisesti maksaisi. Sen jälkeenkin tulee todennäköisesti yllätyksiä.
Kirjastoa ei pitäisi purkaa. Kyseessä on porilainen omituisuus, jonka rumuudesta voi olla jopa ylpeä. Rakennus itsessään ei silti voi olla syy säilyttämiselle, etenkään kun sillä ei ole kaavassa suojelumerkintää.
Jos kiinteistöä ei korjata, niin mikä on vaihtoehto? Porissa on lukuisia julkisia rakennuksia, jotka ovat tyhjillään, vajaakäytöllä tai odottavat peruskorjausta. Todella kallista olisi lisätä listan päähän mammuttimainen kirjastorakennus, jota kukaan ei voi käyttää.
Rakennuksen korjaus saattaa tulla maksamaan tähtitieteellisiä summia. Se on hinta sille, että asioita on lykätty ja lykätty. Porilaiselle julkiselle rakentamissuunnittelulle voi antaa yhden ruusun. Se on kaupungin juhlavuoden päätös rakentaa uusi uimahalli. Kaikki muu tuntuu sotkeutuvan kuvioon, joka sisältää huonoa suunnittelua ja urakkahankintaa sekä outoja poliittisia vääntöjä. Tästä hyvänä esimerkkinä on palloiluhalli, joka kompastui ihan perusteelliseen kysymykseen: kenelle jättihanketta oikein tehdään. Kirjurin lippakioskin hinta yhtäkkiä tuplaantui, kun ”arkkitehtoniset rakenteet yllättivät kalleudellaan”.
Rakennuksia suunnitellaan, korjataan ja uudisrakennetaan verovaroin. Kaupunkilaisen pitää luottaa, että asiaa valmistelevat tahot ovat alansa ammattilaisia. Päätöstentekijöiltä sopii odottaa asiaan huolella paneutumista ja tarkentavia kysymyksiä. Omat tarkoitusperät on silloin syytä siirtää syrjään.
