Ponikohu – oppitunti eläinten arvosta

18.1. 3:00

Joulukuun loppumetreillä sosiaalisessa mediassa levisi video, jossa ratsastuksenohjaaja läimäisee ponia ratsastustunnilla. Entisenä heppahulluna, lukuisia talleja tampanneena, tämä videosta seurannut eläinoikeuskeskustelu tuntui helpotukselta: monet lapsena todistamani tilanteet hevosten kanssa eivät olleet vain omaa ylireagointia. Lisäksi ajattelin kyseisen kohun olevan täydellinen oppitunti meille jokaiselle eläinten arvosta.

Lapsena ratsastusleirillä minä, juuri kasvupyrähdyksen pituus- ja leveyssuunnassa saanut tyttö, ratsastin vanhalla pikkuponilla, jolle olin liian painava. Poni kompasteli tiuhaan tahtiin, kulki hitaasti ja oli tottelematon.

Todetessani opettajalle itkien ponin olevan väsynyt, sillä poni ei ymmärrettävästi jaksanut liikkua allani, opettaja tiuskaisi:

“Lopeta, se vain laiskottelee, anna pohkeiden ja raipan laulaa.”

Kohu ja sen tuomat esilletulot osoittavat, että kokemukseni ei ole ainoa laatuaan. Toivon siis kohun saavan nämä ratsastuskoulut pohtimaan: Onko tämä oikein hevosta kohtaan? Onko sopivaa opettaa etenkin lapsille raipalla ruoskimisen ja väsyneiden kompuroivien hevosten juoksuttamisen olevan hyväksyttävää toimintaa?

Oli kyse millaisesta esille nostetusta eläinten kaltoin kohtelusta tahansa, tapahtui se sitten sikatilalla tai ratsastustallilla, on tietty joukko sitä mieltä, että kohulla pyritään vain “canceloimaan” – otetaan jonkun mielestä väärän toimintatavan takia maalitauluksi – nämä elinkeinon harjoittajat, näiden eläinten omistajat.

Tämä näkökulma on äärimmäisen ihmiskeskeinen, sillä keskustelun tarkoitus ei ole suojella ihmisten tunteita, vaan nostaa esille huoli eläinten hyvinvoinnista.

Ihmiskeskeinen ajattelu on syy sille, miksi eläinten hyväksikäyttökohuja syntyy. Yhteiskunnassamme jokainen salakavalasti omaksuu hierarkisen ajatuksen, että ihmiset ovat arvokkaampia kuin eläimet.

Tämän todistaa emakkojen ja minkkien sulkeminen ahtaisiin häkkeihin, koirien ja broilerien sairaaksi asti jalostaminen, kesäkissaongelma, eläintarhat ja delfinaariot.

Eläinten arvo usein perustuu siihen, mitä hyötyä voimme heistä saada, tavalla tai toisella. Usein oikeutamme kaiken tällaisen eläinten kohtelun ja hyväksikäytön ihmisen ylivertaisella älykkyydellä. Älykkyys on toissijaista ottaen huomioon ihmisen poikkeavan kyvyn harjoittaa moraalista pohdintaa. Sen valossa olemme velvollisia miettimään, kuinka kohdella muunlajisia eläimiä mahdollisimman oikeudenmukaisesti.

Kohut ovat ikäviä, mutta äärimmäisen tärkeitä ja opettavaisia meille kaikille. Ilman epäkohtien esilletuomista muutosta ei tapahtuisi – turkistarhauksen kaatuminen elinkeinona on oiva esimerkki tästä.

Epäkohdista puhumisen pitää myös resonoida yksilötasolla: jos saa kuulla toimivansa väärin, on selkäranka suorana myönnettävä virhe. Katse on kohdistettava eläimiin, ei omiin tunteisiin.

Kirjoittaja on Huittisista lähtöisin oleva viime kevään ylioppilas.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut