Oletko suorittaja? Nyt jos koskaan on aika lyödä hanskat tiskiin

5.1. 3:00

Näin vuoden vaihduttua on oiva aika panna pensselit santaan ja rukkaset naulaan. Rakkaalla sanonnalla on monta nimeä, mutta ydinajatus on sama: lopetetaan tähän.

Moni meistä suorittaa töitä, opiskeluja, perhe-elämää, harrastuksia. Mitä jos pantaisiin tälle kaikelle stoppi?

Kolumnini raflaavasta alusta huolimatta en suinkaan ajatellut lopettaa työtäni tai hyllyttää projektejani, mutta suorittamisen haluaisin panna jäähylle. Olen kirjoittanut aiheen vierestä aiemminkin ja totean taas, että helpommin sanottu kuin tehty. Auringonnousuna horisontissa siintää kuitenkin se tosiasia, että näytän oppivan joka vuosi hieman lisää.

Tein uusia oivalluksia sopivasti vuoden alkajaisiksi, kun ihailin ystävässäni tapahtunutta huimaa, sisäistä muodonmuutosta. Ystäväni kävi elämässään taannoin läpi vaikean ajanjakson, joka vaikuttaa muuttaneen häntä pysyvästi. Kun istuimme pitkästä aikaa kasvokkain kahvikupit kädessä, edessäni istui monella tapaa tuttu mutta samaan aikaan aivan eri ihminen. Jokin oli muuttunut.

Ystävästäni huokui ennennäkemätön rauha ja läsnäolo. Uudessa olemuksessa oli jotakin todella syvällä tavalla vaikuttavaa ja huomasin kuuntelevani hänen ajatuksiaan uudesta elämänvaiheesta poikkeuksellisen keskittyneenä. Aika tuntui pysähtyvän hetkeksi. Tuota sanoinkuvaamatonta rauhaa ja sen välittämää fiilistä haluan metsästää itsekin tähän vuoteen.

Oma Akilleen kantapääni eli suorittamiseni kumpuaa siitä, että minun on vaikea sietää keskeneräisyyttä ja samaan aikaan tavoittelen täydellisyyttä. Haluan yleensä kaikesta valmista heti, vaikka suurinta osaa asioista ei kukaan vaadi sillä sekunnilla.

Siksi tämän kolumnin otsikko on minulle alkaneen vuoden haaste: aion lyödä ainakin välillä hanskat tiskiin. Edes hetkeksi. Keskeneräisyyden ja ei-täydellisen lopputuloksen sietämistä voi nimittäin oppia yhdellä vähemmän yllättävällä kikalla: harjoittelemalla.

Suorittamisen lopettaminen ei tarkoita, että pitäisi lopettaa kaikki. Asiat voi vain tehdä hieman eri tavalla kuin ennen ja keskittää energiansa niihin asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Kuten psykologi Maarit Nurmela-Harju toteaa (yle.fi 31.10.2016), monen meistä olisi hyvä kohtuullistaa arkeaan ja laskea rimaa. Vähempikin riittää.

Oman vuoden ykköstavoitteeni on suorittaa vähemmän ja elää enemmän. Valmista syntyy hieman vähemmälläkin rimpuilulla. Taikatemppuihin en usko, mutta pienillä, konkreettisilla muutoksilla voi löytää suunnan, joka muuttaa elämän. Ystäväni on siitä vaikuttava esimerkki.

Kirjoittaja on copywriter ja toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut