Varaa kotivaraa, sanoi pressakin – maaseudulla joissakin talouksissa 72 tunnin kotivarailu voi onnistuneesti venyä jopa kolmeen kuukauteen

2.1. 3:00

Sas’sitä, viäkö Poris soritaa, pruukas 1900-luvun alussa syntynyt Siikaisten-mummuni sanoa. Meidän sukupolvemme saattaa päivitellä Ukrainan sodan käsittämättömyyttä.

Ei epäilystäkään, miksi Sale on niin suosittu presidentti. Kun Sale kannustaa varautumaan, suuret ikäluokat suhtautuvat suorastaan lämpenevät ajatukselle. Toki etenkin näinä aikoina myös presidentin näkemys ja kokemus ovat arvossaan. Presidentti kehotti keväällä kansalaisia pitämään pään kylmänä. Tänä talvena joillakin kansalaisilla on kuitenkin myös jalat kylmänä.

Kotivara, tuo kolmen päivän kotitalouksien varautuminen poikkeustilanteisiin saattaa joidenkin kohdalla helposti onnistua kolmekin viikkoa. Epäilemättä maaseudulla joissakin talouksissa 72 tunnin kotivarailu voi onnistuneesti venyä jopa kolmeen kuukauteen. Heillä onkin maakellari ja ehkä pari isoa pakastinta täynnä syksyn satoa ja saalista sekä oman keittiön antia. Toimivat tulisijat ja niihin liiterillinen puita.

Osa viranomaisohjeista saattaa tuntua jopa huvittavilta, kun harvaan asutulla alueilla on totuttu omatoimisuuteen ja elämään hupenevien palveluiden kanssa.

Entä jos tunnistettaisiin, että on olemassa varautumisvalmiuksiltaan varsin eri tasoisia kansalaisia? Nyt kun Poriinkin saatiin pelillistämisen professuuri, voisiko jopa hyödyntää tätä osaamista? Esimerkiksi kolme pitkää sähkökatkosta ilman viranomaisten turhaa kuormittamista kokenut voisi saada supervarautuja-merkinnän kansalaistaitoihinsa – ja ehkä jopa lunastaa näitä pelimerkkejä verovähennysten muodossa.

No, vaikkei ihan vielä jaetakaan edes virtuaalisia ansiomerkkejä hyvästä kotivarautumisesta ja kotoiluvalmiudesta, kaupunkilaiset voivat hankkia arvokasta kokemusta poikkeustilanteisiin mökeilläänkin. Niillä harjoiteltaisiin ruoan laittamista ja pitämistä käyttökelpoisena ilman sähköä.

Hyödyllistä olisi myös kokeilla, miten muutenkin kuin tuttujen sähkölaitteiden ja netin kautta saisi viranomaistietoa. Opetella tai kerrata kerrospukeutumista, muistella ehkä jopa niitä hyviä entisajan keinoja ja konsteja. Ja kaiken tämän ohella tunnistaa käyttöä kestäviä välineitä nykyajan tavarapaljoudesta. Ja auttaa naapuria.

Siinä samalla tulee huomattua ne asiat, joihin omalla varautumisella ja osaamisella voidaan vaikuttaa. Nimittäin kaikenlaista jää vielä myös viranomaisten huoleksi – kuten vaikkapa matkapuhelinverkon tukiasemien varavoiman riittävyys sähkökatkojen aikana sekä tietoliikenteen ja matkapuhelinkuuluvuuden haasteet.

Sillä välin Pohjois-Satakunnan mökilleen haikaileva on vaihtanut kännykkänsä soittoääneksi Porilaisten marssin. Saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa!

Pauliina Heikkilä

Kirjoittaja on osa-aikainen paluumuuttaja, joka hankki oman puuhamaan ja pienen punaisen tuvan Pohjois-Satakunnasta. Hän havainnoi pääkaupunki- ja maaseudun elämäntapojen törmäyksiä ja ilahtuu maaseudun arvostuksen noususta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut