Kirjoitin pitäväni kinkusta ja some räjähti – keski-ikäisen setämiehen lihansyönti oli monille liikaa

Se mikä oli kirjoittajan mielestä kiva kevennys, näyttäytyi toisen silmiin vanhanaikaisen lihansyöjän omituiselta äijähöpinältä, miettii Juha Luotola uudessa kinkkukolumnissaan.

27.12.2022 15:45

Enpä osannut arvata, millaista ampiaispesää tulisin sohaisemaan, kun kirjoitin jouluaaton lehteen pitäväni kinkusta.

Kepeä joulukolumni muuttui sosiaalisessa mediassa jäykän keski-ikäisen setämiehen iljettäväksi siantappoylistykseksi. Erityisesti pääkaupunkiseudun nuoret ja tiedostavat ihmiset näkevät kolumnin jälkeen minut maalla asuvana tunteettomana teurastajana, joka mussuttaa lihaa posket pullollaan päivästä toiseen.

Yhteisöpalvelu Twitter on muuttunut viime vuosina alustaksi, jossa suuri osa ihmisistä haluaa purkaa pahaa oloaan. Siksi en voi sanoa yllättyneeni kommenteista, mutta huomion määrä pääsi kyllä yllättämään.

Määrä johtui pitkälti siitä, että kolumnia jakoivat ihmiset, joilla on paljon seuraajia. Kansanedustaja Mikko Kärnä ylisti kinkkukolumnia yli 45 000 seuraajalleen saatesanoilla ”Valtavan rohkea, upea ja herkkä kolumni joulukinkusta Satakunnan Kansan toimituspäällikkö @JLuotola’lta. Kinkku on joulupöydän kunkku ja sitä ei voi vegaanihöpötyksillä korvata. Sianlihan arvostusta on myös nostettava. Se on kansallinen ylpeytemme.”

Tämän kolumnin kirjoitushetkellä (27.12.) Kärnän twiittaus on kerännyt 86 kommenttia, 14 uudelleentwiittausta ja 224 tykkäystä. Eniten kommentoijia tuntuu närkästyttävän Kärnän tapa ihannoida kinkun syöntiä, mutta myös tapa tuoda se esille: ”Onpa ihan v**un rohkeaa kirjoittaa johonkin maakuntalehteen että kinkku on hyvää”, kirjoitti yksi kommentoijista.

Kyseinen kommentti on kerännyt syystäkin yli 400 tykkäystä. Osuva ja napakka, se nauratti kolumnin kirjoittajaakin.

Opettaja ja kirjailija Tommi Kinnunen kommentoi ”Kyllä meillä on ylpeyden aiheet vähissä, jos identiteettiä täytyy rakentaa sianlihan kautta”, ja on saanut kommentilleen lähes 400 tykkäystä.

Vapaa toimittaja Tuija Siltamäki otti toisenlaisen lähestymiskannan kuin Kärnä jakaessaan kinkkukolumnin yli 12 000 seuraajalleen. Ylioppilaslehden entinen päätoimittaja tuntuu traumatisoituneen kinkun paistosta.

”Yllättävän paljon on alalla pohdittu, mikseivät nuoret halua lukea tai tehdä maakuntalehtiä siihen nähden, että ”On vain kinkku, uuni ja mies”, Siltamäki kirjoitti viitaten kolumnin viimeisen kappaleen lauseeseen.

Se mikä oli kirjoittajan mielestä kiva kevennys, näyttäytyi toisen silmiin vanhanaikaisen lihansyöjän omituiselta äijähöpinältä.

Myös somessa tyypillisesti huonosti toimivalle sarkasmille oli paikkansa:

”Onneksi tällä lihaa syövällä enemmistöllä on vielä perinteinen media hallussaan.”

Kolumnia on haukuttu noloksi, kehuttu kiinnostavaksi ja kaikkea siltä väliltä. Allekirjoittanut on lytätty maalaisjuntiksi setämieheksi ja kolumnin onnellisena jakanut Kärnä lapselliseksi lihantuputtajaksi.

Tärkeintä kai on, että kolumni on puhuttanut.

Lopulta asia taitaa olla niin kuin Kankaanpään Seudun ja Merikarvia-lehden kaupunkilaispäätoimittaja JP Mikola kirjoitti jo yli vuosi sitten ruokakolumnissaan: ”Kyse on ennen kaikkea asenteista ja ilmapiiristä. Meillä Satakunnassa maailma on lihansyöjämyönteinen ja susivastainen, pääkaupungissamme päinvastoin.”

Kirjoittaja on toimituspäällikkö.

Lue lisää: Mitä olisikaan joulu ilman kinkkua? Sitä herkkua eivät tofut ja seitanit pysty syrjäyttämään

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut