Valittaminen on sallittua, tai ainakin inhimillistä – se on hyvä, tai ainakin väärin ymmärretty tapa

21.12.2022 5:00

Olen sellainen ihminen, joka ei joulun alla valita hiertävistä talvikengistä, kotiin unohdetuista avaimista tai muista pienistä ikävyyksistä. Joulun lähestyessä pohdin aina kiitollisuuden aiheita, puhisen positiivisuutta muistellessani menneen vuoden voittoja ja aktivoin aivojeni “älä valita” -asetuksen päälle. Vaikka on monin tavoin palkitsevaa harjoittaa kiitollisuutta sekä minimoida turhaa marisemista, on valittaminen hyvä ja jopa väärinymmärretty tapa.

Mielestäni valittamisessa ja juoruilemisessa on kyse hieman samanlaisista ilmiöistä. Molempia pidetään paheina, vaikka ne ovat inhimillisiä Homo Sapiensin toimintatapoja. Joskus tekee mieli tyttöjen kesken spekuloida hyvässä mielessä ties mitä naapureiden kissanristiäisiä; sitten taas joskus elämän raivostuttavuus on paras purkaa valittamalla.

En ymmärrä, miksi me ihmiset olemme niin jyrkkiä valittamisen suhteen. Olemme vähän sellaista kansaa, että aivan sama mitä kävisi, pitäisi aina vain myhäillä: “Voisi asiat olla huonomminkin.” Tällainen pakonomainen positiivisuus vain vähättelee omia sekä muiden tunteita.

Tuskin kukaan jaksaa sarjavalittajia, niitä Kitinä-Kalleja ja Märinä-Maisoja, joiden elämään ei tunnu mahtuvan ilon teemoja: aina töissä takkuilee, parisuhteessa menee huonosti tai sinkkuus surettaa, kehon koko kauhistuttaa ja elämäntilanne ahdistaa. Tämän ihmistyypin kohdalla itsereflektio ja asenneremontti on paikoillaan. Toisaalta niin on myös positiivisuuspakottajien kohdalla.

Valittaminen on myös siinä mielessä väärinymmärretty tapa, että jopa asiallinen kritiikki nähdään valittamisena. Usein mediassa, jos vaikka tummaihoiset ihmiset nostavat esille rasismin Suomessa, huudetaan kommenteissa, kuinka heidän pitäisi lopettaa valittaminen ja “palata sinne mistä on kotoisin”.

Valittajaksi syyttely on tehokas hiljentämiskeino, jolla syrjäytetään aiheelliset huomiot. Sama pätee monessa muussa yhteiskunnallisessa kritiikissä. Sosiaalietuuksista, koulutuksesta tai alhaisista palkoista ei saisi valittaa, sillä pitäisi olla kiitollinen siitä, että asuu Suomessa.

Mielestäni esimerkiksi hoitajilla on oikeus “valittaa” epäoikeudenmukaisista työolosuhteista ja samalla tiedostaa Suomessa asumisen hyvät puolet – nämä asiat eivät poissulje toisiaan.

Oikeastaan kaikenlainen kohtuullinen mäkätys maailman myllerryksistä on tervetullutta sopivina annoksina. Se helpottaa oloa.

Voin harjoittaa kiitollisuutta ja samalla kiroillen marmattaa siitä, kuinka joulu on muuttunut kulutusjuhlaksi sekä miten edes joulun tunnelma jouluvaloineen ja lauluineen ei aina piristä tarpeeksi talven pimeyden keskellä. Valittaminenhan on parasta terveysruokaa kohtuullisissa mitoissa!

Kirjoittaja on Huittisista lähtöisin oleva viime kevään ylioppilas.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut