Kun opettaja puuttuu, kiitä, älä suutu – anna pikkudiktaattorille mahdollisuus kasvaa tolkun Teroksi ja Tertuksi

17.12.2022 6:00

Häirikkövanhemmat ovat nousseet viime viikkoina mediassa isoksi puheenaiheeksi. Kyseiset vanhemmat eivät piinaa pelkästään opettajia, vaan samainen käytös ulottuu päiväkotiasteelta aina työelämään saakka.

Häirikkövanhemmat tunkevat nokkansa jopa lapsensa työpaikoille seuraamaan, ettei aikuista lasta kiusata tai höynäytetä sopimusasioissa.

Pelkkä ajatus siitä, että isä tai äiti olisi joskus änkeytynyt työpaikalleni ”valvomaan etujani”, on kauhistuttava. Olisi luultavasti ollut pakko muuttaa maasta silkasta häpeästä.

Yhtä hävettävä on ajatus, että olisin itse aikoinani mussuttanut poikani opettajille Wilma-merkinnästä, jos läksyt olivat joskus jääneet tekemättä. Tai valehdellut myöhästymisen syistä.

Olisi jäänyt jäänyt tärkeät oppiläksyt saamatta, jos olisin sekaantunut koulun kasvatustyöhön ja vaatinut erivapauksia.

Itse asiassa olen aikuisen poikani mielestä ollut nolon rehellinen, kun kirjoitin kerran Wilmaan myöhästymisen syyksi, että teinipojan aamukakka venyi tuhottoman pitkäksi. No kas kummaa, arkiaamujen venymiset täysistuntoineen loppuivat tämän jälkeen kuin taikaiskusta ja koulussa oltiin sen jälkeen ajallaan.

Ongelman laaja-alaisuus pakottaa pohtimaan, miksi täyspäisen vanhemmuuden tukemiseen ei ole herätty ajoissa? Miksi äitiysneuvolassa on vain synnytysvalmennusta, eikä perusteellista kasvattamisen kurssia, jonka suorittaminen olisi edellytys esimerkiksi äitiyspakkauksen tai jonkun muun tuen saamiselle?

Jos peruskoulussa ihmisen biologiassa opetetaan miten lapsia tehdään, eikö samaan syssyyn pitäisi tarjota pakollinen jatkokurssi siitä, miten lapsia kasvatetaan?

Missä on vanhempien maalaisjärki, jolla ennen muinoin kakaroista kasvoi tolkun ihmisiä, eikä päätään aukovia, itsekeskeisiä vastuun välttelijöitä? Missä on kunnioitus vanhempia ihmisiä ja auktoriteetteja kohtaan, joka oli vuosikymmeniä sitten sisäänrakennettuna ihmisiin?

Minne on unohtunut rajat ja rakkaus -teema? Yhtälöstä on ylivedetty liian usein rajat, vaikka ne ovat yhtä tärkeät lapsen tasapainoiselle kehitykselle kuin rakkaus. Rajat luovat turvaa, mutta silti niitä ei saisi olla, koska lapselle tulee rajojen vetämisestä paha mieli, jota vanhempi ei kestä.

Eihän se lasten vika ole, jos aikuisilta on vanhemmuus hukassa. Ei ole pienen ihmisen tehtävä kasvattaa itse itseään ja siinä sivussa vielä vanhempiaan.

Jos vapaa kasvatus oikeasti toimisi, miksi niin moni lapsi voi huonosti ja oireilee käytöshäiriöin?

Eihän se missään nimessä lasten vika ole, jos aikuisilta on vanhemmuus hukassa. Ei ole pienen ihmisen tehtävä kasvattaa itse itseään ja siinä sivussa vielä vanhempiaan.

Silti sille pienelle nyytille, joka syntyy perheeseen, annetaan jo synnytyslaitoksella päällikön pesti. Heti kun pienokainen oppii puhumaan, häneltä ryhdytään peräämään johtajatason päätöksiä.

Lopulta perhettä johtaa 3-vuotias diktaattori, joka määrää mitä syödään, koska nukutaan tai mitä tehdään.

Kun pikkudiktaattori kasvaa, hän ottaa komentoonsa päiväkodin ja koulun. Kasvatusalan ammattilaisten tehtävä on puuttua asiaan, jotta diktaattori saisi mahdollisuuden kasvaa tolkun Teroksi tai Tertuksi, joka sopeutuu yhteiskunnan pelinsääntöihin.

Puuttumisesta seuraa valitettavan usein vanhemman suuttuminen, vaikka oikea reagointi olisi syvän kiitollisuuden osoittaminen. Kiitos, että välitit. Kiitos, että näit lapseni ja hänen ongelmat.

Seuraavan kerran, kun tekee mieli suuttua opettajan Wilma-viestistä tai muusta puuttumisesta, sano kiitos. Vaikka et sitä tarkoittaisi, lapsesi kiittää siitä viimeistään aikuisena.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut