Kosteikkoluonto kaipaa pelastusta

16.12.2022 3:00

Olen kolumneissani käsitellyt suomalaisen metsäluonnon surkeutta. Kirjoitin myös maatalousympäristöjen lintukadosta. Jotta luonnonystävän kauhun trilogia tulisi valmiiksi, käsittelen vielä lintuvesiemme murheellista tilaa. Missä vain ihmisen kädenjälki näkyy, siellä on vastassa hupenevia parimääriä, autioituvia pesimäluotoja ja siirtymiä yhä vakavampiin uhanalaisuusluokkiin.

Lintuvesien suojelu lähti käyntiin varsin hienosti. Valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan luetteloitiin 1980-luvulla arvokkaimmat lintujärvet ja merenlahdet, ja asetettiin tavoitteet niiden säilyttämiseksi. Kiistattomasti kaikki ei tietenkään toteutunut, mutta hyvässä yhteisymmärryksessä eri osapuolten kesken sentään edettiin. Yksityinen maanomistus aiheutti ongelmia, kuten luonnonsuojelussa yleensäkin, mutta kaiken kaikkiaan lintuvesien pitäisi nyt olla hyvin suojelun piirissä.

Mutta mikä kiikastaa?

Lintuvedet eivät ole ennallaan. Tämä surkea kaksijalkainen luomakunnan herra on omilla maa- ja metsätalouden päästöillään onnistunut ylirehevöittämään lähes kaikki aiemmin merkittäviksi lintukosteikoiksi arvioidut vesistöt.

Kun voimakkaat ja peittävät rantakasvit valtaavat alaa avovedeltä, kosteikon olosuhteet muuttuvat. Merkittävin osoitus lintuveden kääntymisestä vesilinnuille ja kahlaajille elinkelvottomaksi on kalastossa tapahtuva mullistus. Kun monituhatlukuisten särkikalojen massat valtaavat vesistön, on peli pelattu lintujen kannalta.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että monipuolinen ja runsaslajinen vesi- ja rantalinnusto tarvitsee ennen kaikkea tasapainoisen kalaston.

Tämä on käytännössä nähty maakuntamme parhaalla lintujärvellä, Euran Honkilahden Koskeljärvellä. Siellä keväinen pesinnän aloittavien vesilintujen määrä on säilynyt entisellään. Salaisuus on Koskeljärvellä toteutettu rantojen suojeluun liittynyt vähäinen vedenpinnan nosto, joka turvasi kalaston elinvoimaisuuden. Koskeljärvi ei ole ylenmääräisten särkikalamassojen vallassa, kuten esimerkiksi läheinen Köyliönjärvi, jonka lintuvesiarvo on rehevöitymisen takia tuntuvasti vähentynyt.

Monien kosteikkolajien määrät ovat useimmilla lintuvesillämme hälyttävästi vähentyneet. Punasotka, tukkasotka, haapana, nokikana, jouhisorsa, naurulokki, taivaanvuohi, liro… Luettelo taantuneista kosteikon asukkaista on pitkä.

Nyt olisi lintuvesillä tartuttava ennallistamistoimiin. Satakunnassakin on tuhoton määrä pinnanlaskun seurauksena menetettyjä entisiä lintukosteikkoja. 1800-luvulta alkaen ihmisillä on ollut hirveä vimma kuivattaa vesistöjä peltoalan lisäämiseksi. Tiettyyn rajaan asti se on varmaan ollut tarpeen, mutta miksi aina mennään yli kaiken kohtuuden? Jopa Pyhäjärvi oli aikoinaan tarkoitus kuivata viljavainioksi.

Monet lasketut järvet olisivat tänä päivänä arvokkaampia tuottoisina kala- ja lintuvesinä kuin tulvahaitoista kärsivinä peltoina. Nyt järki käteen ja kunnostustyöt alkuun!

Kirjoittaja on Euran Honkilahdella asuva luonnonystävä, luontovalokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut