Neuvo synkkyyden keskelle: Jätä se kinkku syömättä ja hanki joku mukava harrastus

15.12.2022 3:00

Kainuun Sanomat järjesti taannoin netissä äänestyksen, jossa kysyttiin, hankitko vegaanista jouluruokaa. 89 prosenttia aikoo ilmeisesti pärjätä ilman perunoita, rosollia, joulutorttuja, leipää ynnä muita, tai sitten valelevat laardilla hedelmätkin, en osaa sanoa.

On myös ajankohtaista mainita, että Oikeutta eläimille julkisti tällä viikolla lokakuussa otetut valokuvat muun muassa huittislaisesta sikatilasta, joka on saanut järjestön mukaan 145 000 euroa eläinten hyvinvointikorvausta. Kuvissa siat elävät ulosteessa ja liassa, lattioilla vilisee toukkia. Järjestö sanoo tehneensä tilasta rikosilmoituksen.

Antaisitko lemmikkieläimen elää moisissa oloissa?

Voisin näin joulun alla olla vielä suurempi ilonpilaaja muistuttamalla, mitä muoviroska ja turhan tavaran kuluttaminen tekee maapallolle ja ihmisille, enkä edes viitsi aloittaa sähkön hinnasta ja inflaatiosta. Olkiluoto kolmosen päättymätön tarinakaan ei ole piristävä joulun ihme, vaikka se joskus hamassa tulevaisuudessa alkaisikin toimia ongelmitta.

Kylmän ja pimeän keskellä arki on nyt ankeaa muistuttamattakin. Joulun kaltainen hiljentyminen tullee tarpeen itse kullekin. Talvipäivänseisauksen ympärille rakennettu juhla löytyy kuitenkin tavalla tai toisella melkein joka kulttuurista ja uskonnosta.

Harmaan arjen lisäksi monen kestokyky alkaa olla lopussa uutisten suhteen. Entä jos ei jaksa ihmisten teurastamista ja kansanmurhia?

Koin aina aikaisemmin jonkinlaista eksistentialistista kammoa avaruuden äärettömyyttä ja suurta tuntematonta huminaa kohtaan. Vaadittiin maailmanlaajuinen tartuntatauti eristyksineen ja Ukrainan sodan myötä konkreettinen poikkeusolojen uhka, että käänsin katseeni avaruuteen. Olen pian vuoden katsonut joka päivä Nasan nettisivujen uusimmat kuvat ja kuunnellut yleistajuisia tietokirjoja aiheesta.

Vapaa-aikani menee muutenkin eskapismin merkeissä. Tietenkin kirjoitan taas romaania, jonka maailma on vähintään yhtä piristävä kuin ennenkin, joten raskas työ vaatii raskaat huvit. Tajusin jossakin vaiheessa, että koska meillä on tässä olomuodossa tiettävästi vain yksi elämä, voi tehdä asioita, joista nauttii ilman selkeää hyötyä.

Aloitin kevättalvella systemaattisen ja laajamittaisen pelaamisen pitkän tauon jälkeen. Tauon aikana pelailin vain satunnaisia kännykkäpelejä. Tällä hetkellä lentelen ja juoksentelen ympäri maailmoja aina kun ehdin. Onneksi olen sen ikäinen, että minulle on herttaisen yhdentekevää, olenko jonkun mielestä ”true gamer” vai totaalinen ”lamer”.

Silti on sanottava, että ehdin pelaamaan lapsena serkun isän Pongia ja meillä oli kotona Commodore 64, joten olen pelannut käytännössä aina.

Kiitos musiikin, kirjojen, sarjojen ja pelien pääsen aina matkustamaan minne tahansa. Sitä paitsi internet on paras lääke yksinäisyyteen, koska kuten tapasin jo 1990-luvulla verkon aamuhämärissä sanoa: netissä on aina joku hereillä.

Kirjoittaja on porilainen kirjailija.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut