Sairaalahuoneen pimeydessä mietin, miten tämä voi olla mahdollista? – Rs-virus ajoi koko perheemme lastenosastolle

30.11.2022 3:00

Sairaalahuoneessa on pimeää. Kalvakkaa valoa tulee vain huoneen muutamasta laitteesta. Laitteet seuraavat saturaatiota, sykettä sekä annostelevat tippapussien sisältöjä eteenpäin.

Vähän väliä yksi laitteista huutaa. Ne hälyttävät matalasta sykkeestä, tippuvista saturaatioarvoista tai kanyylin liian suuresta paineesta.

Olisivatpa ne kiinni minussa, mutta nuo laitteet ovat kiinni lapsissani.

Vähän väliä herään, kun joku kolmesta lapsestani yskii. Välillä uni katkeaa, kun yskänpuuska repii omia keuhkojani. Sairaus, uupumus ja sydämen sopukoissa tuntuva huoli saa kyyneleet valumaan tyynylleni. Miten tässä näin kävi?

Se kaikki alkoi yhtenä torstai-iltana viattomasti kaksivuotiaan nuhaisesta nenästä ja lievästä kuumeesta. Parissa päivässä lapsen kunto meni kuitenkin huonommaksi. Lähes 40 asteen kuume ei pysynyt lääkkeillä poissa lainkaan.

Viikonloppuna neljä- ja kuusivuotiaat lapsemme sairastuivat myös. Samaan aikaan kävin taaperomme kanssa ensimmäisen kerran päivystyksessä. Mikroskooppinen paholainen paljastui testeillä rs-virukseksi.

Parin päivän päästä lähdimme toisen kerran näytille, kun lapsi sai jonkinlaisen kuumekouristusmaisen kohtauksen. Päivystyksessä vaikeasti hengittävän lapsen keuhkoista kuului rahinaa ja jäin hänen kanssaan lastenosastolle.

Seuraavana päivänä tuohon sairaalahuoneeseen saapuivat myös toiset potilaamme isänsä saattelemana. Yhden hengen huoneeseen kärrättiin kaksi potilasvuodetta lisää.

Todettiin silmätulehduksia, korvatulehduksia ja reilusta sadasta yli 300:aan vaihtelevia tulehdusarvoja. Lapsistani ja minusta otetuista keuhkokuvista meiltä kaikilta löytyi keuhkokuume. Kaikilta testattiin sama rs-virus. Koko viisihenkinen perheemme oli yhtäkkiä kipeämpi kuin koskaan ennen.

Pidimme mieheni kanssa lapsiamme sylissä, kun he raastavasti huusivat itkien äitiä kanyylin laiton ajan. Lohdutimme, kun kanyylin kautta laitettu antibiootti kirveli pienissä suonissa. Pidimme kiinni, kun heistä otettiin verikokeita ja keuhkokuvia. Pidimme kiinni myös silloin, kun he vastustivat hengitysteitä avaavaa lääkettä tai happiviiksien laittoa. Pyyhimme verta vuotavia neniä, kun limakalvot olivat joutuneet liian koville.

Lääkitsimme, lohdutimme, halasimme, silitimme. Kuivasimme kyyneleitä, kun lapset itkivät haluavansa kotiin. Niin halusimme mekin.

Satasairaalassa hoito oli hyvää. Siitä emme voi olla kuin kiitollisia.

Kyllä me tiesimme, että lapset tulevat sairastelemaan päiväkodin alettua. Mutta emme osanneet odottaa mitään tällaista.

Emme saa ikinä tietää, miksi rs-virus oli perheellemme näin hankala. Jopa meille aikuisille. Emme myöskään voi tietää varmaksi, mistä tauti meille rantautui. Rs-virus on hyvin tartuttava ja sen itämisaika on salakavalasti noin neljä päivää.

Silti toivoisin, että vanhemmat miettisivät tarkkaan, milloin he vievät lapsensa hoitoon. Onko lapsi hoitokuntoinen, jos esimerkiksi lapsen sisarus on kipeänä ja hänen kanssaan jäädään kotiin sairauslomalle?

Joskus se monelle suhteellisen harmiton flunssavirus voi syöstä toisen perheen elämän viikoiksi raiteiltaan.

Kirjoittaja on toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut