Koukussa negatiiviseen huomioon, eli somettajat, jotka huusivat sutta

17.11. 3:00

TikTok on ainoita someja, joissa en ole edes käväissyt. Tuijotan kännykän ruutua tarpeeksi muutenkin. Sovelluksen vaarallisuudesta lapsille on puhuttu paljon. Lukuisia lapsia ja nuoria on kuollut kiertävissä haasteissa. Siitä, miten aikuiset koukuttuvat videopohjaisten, interaktiivisten somejen tekemiseen tai katseluun puhutaan vähemmän.

On kotimaisia somettajia, joiden toilailuja seuraavat kymmenettuhannet, mutta joiden nimiin ei törmää kuin lääväisillä juorupalstoilla. Livestriimeissä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta bongasin taannoin keskustelun vähän erikoisemmista sisällöntuottajista. Kaikenikäiset, moniammatillisen avun tarpeessa olevat aikuiset tekevät lapsille ja nuorille suunnatussa tanssisovelluksessa livelähetyksiä, joissa tilittävät asioitaan kuin känninen terapiassa.

Selasin muitakin keskusteluja aiheesta, ja parin viikon sisällä on reaaliaikaisesti muun muassa viillelty, piikitetty huumeita ja jopa lavastettu oma kuolema. Somessa, jonka ikäraja on kolmetoista, mutta jossa tiedetään olevan paljon pienempiäkin lapsia.

Parasosiaalinen suhde oman elämänsä realitya kuvaavien somettajien ja draaman vuoksi heitä seuraavien ihmisten välillä on kieroutunut. Mekaniikka muistuttaa epätervettä ja läheisriippuvaista ihmissuhdetta. Somettaja sanoo maanantaina tappavansa itsensä, tiistaina lopettavansa somettamisen ja keskittyvänsä nyt hyvinvointiinsa, mutta on taas keskiviikkona linjoilla. Myös seuraajat ilmoittavat tämän tästä, että nyt meni liian pitkälle, canseloidaan tää, mutta jäävät silti.

Jokaisen tauon jälkeen somettaja tekee edellistä härskimmän tempauksen, ja juoruilijat haukkuvat entistä törkeämmin. Suomenkielisessä somessa on viime aikoina tehty ennätyksiä, montako kertaa viikossa sama ihminen voi tappaa itsensä. Miten sellaisen jälkeen kukaan uskoo, jos onkin tosi kyseessä?

Epäilen, että suuri osa seuraajista on jäänyt kyttäämään kohteitaan puoliksi vahingossa. Nähneet tuntemattoman junan suistuvan raiteilta, eivätkä voi kääntää katsettaan, vaikka tietävät onnettomuuden tapahtuvan. Yritän myös ymmärtää näitä kuiluun huutajia, jotka liveissään räksyttävät katsojilleen, tuijottavat hiljaa tyhjyyteen, ryyppäävät, narkkaavat, käyvät vessassa tai meikkaavat. Makaronilaatikon syöminen voi vaihtua itsemurhauhkaukseen lennosta.

Huomio on kova koukku. Sen pohjaton janoaminen saa ihmisistä pimeitä puolia esiin. Tykkäykset aiheuttavat tutkitusti dopamiinikiksejä, mutta pelkän negatiivisen huomion jahtaaminen ja sen jälkeen siitä valittaminen on erikoinen riippuvuus, siinä missä intensiivinen vihaseuraaminenkin.

Pitäisikö tarpeeksi somessa riehuville soveltaa urheilusta tuttuja rangaistusjärjestelmiä? Keltainen kortti kertakilareista, vakavammasta spedeilystä jäähylle, vaarallisilla asioilla leikkiville punainen kortti, ahdistelijoille ja tappouhkausten jakelijoille pelikielto.

Onko Suomessa jo someaddikteja katkolla?

Kirjoittaja on porilainen kirjailija.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut