Miksi introvertit yleensä korostavat, että olen sitten muuten introvertti?

Voiko joidenkin introverttius olla työn tai perheen hälinän aiheuttamaa, pohtii toimittaja Tiina Ellilä.

12.11. 5:00

Miksi introvertit usein korostavat, että minä olen sitten muuten introvertti? Introvertti ystäväni, määriteltyään ensin keskustelun aluksi minulle, että on introvertti, kertoi, että hän tekee niin, jotta keskustelussa mukana olevat ymmärtävät, ettei häneltä kannata odottaa kommentteja.

Asian kertominen tuntuu olevan siis eräänlainen varoitus.

Ystävällä oli idea työpaikoille: jokaiselta pitäisi palaverissa kysyä asioita erikseen. Ystävä sanoi, että introverttina hän ei pysty vastaamaan yleiseksi osoitettuun kysymykseen.

Erään määritelmän mukaan introvertti kuluu toisten ihmisten seurassa, kun taas ekstrovertti saa muista ihmisistä energiaa. Introvertti on yleensä sisäänpäin kääntynyt, ja ekstrovertti suuntautuu ulospäin.

Harvoin kuulee ekstrovertin selittävän, että kun minä olen niin ekstrovertti. Ehkä ekstrovertti ei ehdi selittää sitä, koska on jo puhumassa jonkun kanssa tai järjestämässä jotakin tapahtumaa.

Eräs toinen introvertti ystäväni, määriteltyään hänkin keskustelun aluksi, että on introvertti, sanoi kertovansa muille sisäänpäin kääntyneisyydestään, jotta esimerkiksi työkaverit ymmärtäisivät, että häntä ei kiinnosta osallistua yhteisiin iltarientoihin. Ystävälle riittää työpäivän aiheuttama sosiaalisuus.

Vanhetessaan moni tuntuu muuttuvan yhä sisäänpäin kääntyneemmäksi.

Eräs kolmas tuttu, määriteltyään hänkin itsensä ensin introvertiksi, kertoi, että hän ja hänen introvertti kumppaninsa olivat koronavuosista mielissään, koska ei tarvinnut tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei tavannut ketään.

Ekstrovertit puolestaan kärsivät, koska he täyttävät usein koko tilan huomaamattaan, ja saavat välillä kuullakin siitä. Tämä voi saada heidät häpeämään puheliaisuuttaan. Eräs tuttuni neuvoi ekstrovertteja olemaan välillä hiljaa ja kestämään porukan hiljaisuutta, vaikka ekstroverttien puhumisen tarve on erittäin kova.

Tuttu oli sitä mieltä, että hiljaisetkin puhuvat ennemmin tai myöhemmin, kun siihen on mahdollisuus.

Voiko joidenkin introverttius olla työn tai perheen hälinän aiheuttamaa? Jos itse työskentelisin vaikka lääkärinä, sosiaalitoimiston virkailijana tai opettajana, voi olla, että sosiaalisuuden tarve tulisi työpäivän aikana täyteen enkä työpäivän jälkeen enää jaksaisi olla muuta kuin introvertti.

Sanotaan, että ekstrovertti tykkää puhua niitä näitä tuntemattomienkin kanssa. Minulle on selvä merkki, että olen palautunut, kun minun tekee mieli jutella kaikenlaista vieraille ihmisille vaikka uimahallin saunan lauteilla tai liikennevaloissa.

Jos olen väsynyt, ja elämä on ollut kuin 1 400 kierrosta per minuutti -linkouksessa pyörimistä, en jaksa avata suutani jutellakseni tuntemattomien kanssa sähkön hinnasta tai kaupungin liikenteen tilasta.

Kirjoittaja on toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut