Kun talousennusteet menevätkin aivan mönkään – 14 vuotta sitten tapahtui jotain, joka saa nytkin uskomaan parempaan huomiseen

En edes muistanut asuntolainani korontarkistuspäivää ennen kuin verkkopankkiin ilmestyi uusi lainaerä, jota ei voinut olla huomaamatta, kirjoittaa Mika Jyrävä.

11.11. 3:00

Muutama kuukausi sitten tapahtui se, jonka ei olisi pitänyt yllättää: asuntolainojen viitekorot nousivat ensin miinukselta plussan puolelle, ja sama suunta on jatkunut jyrkkänä siitä lähtien. Asuntolainoissa yleinen viitekorko, 12 kuukauden euribor, on syksyllä notkahtanut pariin kertaan ripauksen alamäkeen. Pian sen jälkeen kipuaminen on jatkunut uudelleen. Vuoden viitekorko on nyt korkeimmillaan sitten vuoden 2009 alun, yli 2,5 prosentissa.

Mitä tämä tarkoittaa asuntovelalliselle? Valtaosa velallisista ei ole suojannut lainojaan korkojen nousulta, eli viitekoron nousu iskee ensimmäisenä korontarkistuspäivänä. Vielä maltillisessa 100 000 euron asuntolainassa 2,4 prosentin koronnousu tarkoittaisi 200 euron korkokulujen kasvua kuukaudessa.

En edes muistanut asuntolainani korontarkistuspäivää ennen kuin verkkopankkiin ilmestyi uusi lainaerä, jota ei voinut olla huomaamatta. Olin arponut vuosia sitten viitekorot moneen osaan jaetulle lainalleni. Tarkistuspäivä oli juuri. 12 kuukauden viitekorko oli noussut vuodessa yli 3 prosenttia ja 3 kuukauden korko edellisestä tarkistuspäivästä lähes 1,5 prosenttia.

Vielä vuosi sitten pankkien käyttämä 6 prosentin stressitesti tuntui utopialta. Stressitestillä pankki laskee lainaa hakiessa, miten velallinen selviytyisi lainoistaan korkojen noustessa. Sadan tonnin lainassa 6 prosentin korolla korkomenot olisivat 500 euroa kuussa.

Perehtymättömälle koko korkoasia on arpapeliä. Koin korkokehityksen hankalan ennustettavuuden syksyllä 2008 asuntoa vaihtaessa. Korot olivat olleet pitkään nousussa, ja vuoden viitekorko oli yli 5 prosenttia. Pankissa suositeltiin kiinteää korkoa, koska koron ennakoitiin nousevan 7,5 prosenttiin. Sidoin puolet asuntolainastani yli 5 prosentin korkoon kolmeksi vuodeksi.

Vastoin odotuksia korot romahtivat pian reiluun prosenttiin. Joka ikinen kuukausi lainoja maksaessani kirosin kiinteään korkoon meneviä ”ylimääräisiä” satoja euroja. Sen jälkeen en ole sitonut lainoja kiinteään korkoon tai suojannut muuten koronnousulta, vaikka sillä isojen ongelmien mahdollisuus pienenisikin.

Vuoden viitekorko ehti olla miinuksen puolella yli kuusi vuotta. Nykyinen 2,5 prosentin korko olisi ennen vuoden 2008 romahdusta ollut matala. Itse en ole kokenut velallisena 1990-luvun alkupuoliskon karmeita, jopa yli 15 prosentin korkovuosia. Pelkkiin korkojen maksuun meni siis enemmän rahaa kuin useimmilla nykyisin menee korkoon, marginaaliin ja lyhennykseen yhteensä.

Ei kannata vaipua epätoivoon, vaikka olo voikin tuntua voimattomalta näinä päivinä. Itse luotan huonoon ennustettavuuteen. Ainakin uskottelen itselleni, että ensi syksyn korontarkistuspäivänä maailma on palannut raiteilleen ja on lasien kilistelyn paikka.

Kirjoittaja on toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut