Etäkynttilä vai lähikynttilä? Minne tulla haudatuksi, vai onko sillä edes väliä?

Hautasijan valintaa voi katsoa monesta näkökulmasta. Asiaa kannattaa pohtia yhdessä läheisten kanssa.

Pyhäinpäivän muistokynttilöitä Harjavallan hautausmaan muistolehdossa.

5.11. 3:00

Hautausmailla kynttilämeret valaisevat loppuvuoden pimeyttä varsinkin pyhäinpäivän ja joulun aikaan. Kynttilänsytytysretki hämärtyvässä illassa luo levollisen ja rauhaisan mielen.

Mutta sitten rauha särkyy, ja ääni päässä kysyy, että entäs niiden läheisten haudat, joille et nyt vienyt kynttilää.

Niinpä. Oman tai puolison vanhempien ja isovanhempien hautoja on meilläkin neljällä eri paikkakunnalla, ja lähimpään kohteeseen on 80 kilometriä. Jos kiertää kaikki läpi, tulee pyhästä äkkiä enemmän edesmenneitten kuin elossa olevien läheisten juhla. Kumpi on tärkeämpää?

Olen aina kadehtinut niitä, joilla omaisten haudat ovat lähellä ja joille hautausmaakäynti voi todellakin olla mukava hetki osana vaikkapa juuri jouluaaton viettoa.

Onneksi omakin perheeni pääsee lähes aitoon kokemukseen. Viemme pyhäinpäivänä, jouluna ja joskus muinakin merkkipäivinä kynttilän nykyisen kotiseurakunnan muualle haudattujen muistomerkille. Kynttilöiden runsas määrä kertoo, että monella muulla on sama tilanne kuin meillä.

Siinäpä sitten kaikki omaiset tulevat kerralla yhtä lailla huomioiduiksi tai laiminlyödyiksi, miten asian vain haluaa nähdä.

Mutta mihin ihmisen oikeastaan olisi asiallista tulla haudatuksi? Pitääkö miettiä jälkeen jääviä ja sijainnin käytännöllisyyttä heidän kannaltaan, vai omia tuntemuksia?

Itsessä oma hautapaikka herättää todennäköisesti tuntemuksia vain maan päällä ollessa, mutta silti sekin panee miettimään. Mitä jos puoliso haluaisi tulla haudatuksi omalle synnyinseudulleen, joka tuntuu itselle maisen vaelluksen vielä jatkuessa vieraalta? Valitako oma synnyinseutu tai suvun tyyssija vai ikuinen lepo rakkaan puolison vierellä? Onko aviorikos valita eri paikkakunnan hautausmaa?

Tai entä jos samassa haudassa on jo joku muu puolison sukulainen, jonka kanssa et ollut erityisen hyvissä väleissä? Hautausmailla on ahdasta, ja samaan hautaan olisi asiallista sovittaa useita vainajia. Välittyvätkö ikävät tunteet vielä mullan allakin.

Millainen vaihtoehto olisi olla kokonaan ilman omaa hautapaikkaa? Tuhkat voisi ripotella johonkin itselle rakkaaseen kohteeseen, luvalla tietysti, ja omaiset voisivat joskus siellä viivähtää muistelemassa.

Toisaalta mieleen tulee, pitäisikö minun kuitenkin olla löydettävissä joltain hautausmaalta, näkyä kaiverrettuna nimenä muiden joukossa ja jättää edes jonkinlainen näkyvä jälki historiaan.

Nykyaikana joku virtuaalinen vaihtoehtokin voisi tulla kyseeseen, mutta tietotekninen kehitys on niin kiivasta, että uudet sovellukset ja alustat eivät ehkä piankaan enää tunnistaisi sellaista muistelupaikkaa.

Kenties erään ystäväni suunnitelma puisesta hautarististä olisi hyvä. Sen lahoamiseen kuluva aika riittää hänestä muistomerkin olemassaololle.

Sen äärellä voisi poiketa, jos ja kun siltä tuntuu. Jos matka on pitkä, kynttilän voi tärkeänä päivänä sytyttää kotona, ja muisteleva ajatuskin riittää.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut