Ruokaa ringistä ja muita ruokailmiöitä

21.10. 3:00

Me osa-aikaiset mökkiläiset olemme tutustuneet – ei, suorastaan löytöretkeilleet – kaikenlaisten asioiden parissa maaseudulla. Reko-ruokarinki kuulosti miltei salaseuralta, mutta niin vain sieltä on löytynyt jo korvaamattomaksi määriteltyjä raaka-aineita arkiseenkin ruokapöytään.

Kerran kävimme keskustelua pikkukaupungin kasvatin kanssa tulevista lähiruoka- eli Reko-ruokaringin tilauksista.

”Haluatko tilata ylämaankarjan pihvejä”, tiedustelin.

”Ei, mä tykkään enemmän naudanlihasta”, tuumasi kaupungissa syntynyt.

”Niin, nautaeläimiä ne ylämaankarjan sonnitkin ovat…” totesi karjatilan kasvatti, ja lisäsi, että kaupan naudanliha taitaa olla ainoa eläin, joka vaihtaa sukupuoltaan kuolemansa jälkeen.

Aidot, rehelliset tai konstailemattomat maut, jotka alkoholimonopolin tuotekuvauksissa saattaisivat saada kylkeensä sellaiset sanat kuin juureva, mehevä ja täyteläinen, saavat nykyään melko tavallisetkin mökkiläiset rientämään tilapuoteihin. Siellä juurevampi mökkiläispariskunnasta tekee ruokaostoksia.

Sillä välin harteikkaampi rientää kuvauskalustonsa kanssa ikuistamaan ryhdikkäitä pitkätukkalehmiä – joista kaikki eivät olleetkaan lempeitä lehmiä. Yhteislaitumella oli myös jälkikasvua.

”Se yksi oli kuopaissut muutaman kerran maata merkitsevästi”, mainitsi kuvaaja myöhemmin, kun oli katsonut parhaaksi vaihtaa maisemaa kameran suljinaikaa nopeammin.

Lähiruoka harvemmin sisältää kevyttuotteiksi jalostettuja tai miellettyjä aineksia, kun ei lasketa mukaan kalaa ja juureksia. Maalla on kasvettu aitoihin makuihin.

Eräskin aivoinfarktin saanut 79-vuotias määrättiin ravitsemusterapeutille maakuntasairaalaan, johon sitten Kela-taksilla suhauttikin – kun kerran määräys oli. Siellä kuunneltiin ”ei kermaa, ei voita, ei sitä ei tätä” -mantraa.

Terapoitava sanoi tapaamisen päätteeksi, että minähän en elämänlaatuani heikennä, ja niin vain kärrättiin takaisin vajaa 100 kilometriä nauttimaan elämästään – joka muuten jatkuu yhä, pian on 90 vuotta mittarissa. Liikettäkin tosin on ollut sen verran, että maidon, kerman ja voin kalorit ovat kuluneet.

Kevyttuotteiden, kuten terveysruoaksi miellettyjen aterioidenkin, valikoima maaseudun pysähdys- ja ruokailupaikoilla on melko vähäinen. Maaseudulla voi olla helppo toteuttaa tähän päivään päivitetty detox-dieetti, joka taitaa vastata myös pikaruoan vieroitusoireista kärsivien mökkiläisten tarpeisiin.

Tämä ”äijien retoksrieetiksikin” kutsuttu on melko suoralinjainen. Päivä yksi: pitsaa. Päivä kaksi: kankaanpääläinen, porilainen tai vastaava. Päivä kolme: kebab. Päivä neljä: hampurilainen. Päivä viisi: makkaragratiini. Päivä kuusi: pyttipannu. Pyhäpäivä: paneroitu leike ja jälkiruoaksi munkkipossu.

Toistetaan niin kauan kuin tuntuu hyvältä.

Kirjoittaja on osa-aikainen paluumuuttaja, joka hankki oman puuhamaan ja pienen punaisen tuvan Pohjois-Satakunnasta. Hän havainnoi pääkaupunki- ja maaseudun elämäntapojen törmäyksiä ja ilahtuu maaseudun arvostuksen noususta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut