Epäsuosittuja mielipiteitä: ymmärrän Van Goghin keitottaneita aktivisteja ja Käviksen päihdeongelmaisia, mutta en nyrkkeilyä tai jääkiekkoa

20.10. 3:00

Jotkut käyttävät sanapareja kuuma otto tai unpopular opinion kertoessaan somessa jonkin epäsuositun mielipiteen. Kuten, että Temptation Islandin katsominen sivistää tai että ikääntyneiden miestaiteilijoiden elämäkerrat ovat kiinnostavia siksi, koska niissä on iltapäivälehtien mukaan kosolti seksiä.

Millaisia omat niin sanotut väärät mielipiteeni ovat?

Ensinnäkin ymmärrän, miksi nuoret ekoaktivistit heittivät viime viikolla tomaattikeittoa Van Goghin auringonkukkien päälle. Maalaus oli suojattu lasilla, joten vahinkoa ei tapahtunut. Rakastan Van Goghin teoksia, mutta tiettyä irvokkuutta sisältyy siihen, että taulu on nykyään lähes sadan miljoonan arvoinen. Kurjuudessa elänyt psyykkisesti ja fyysisesti sairas taiteilija sai eläessään myytyä vain yhden työn.

Kuuluisimmallakaan taululla ei ole merkitystä, jos ei ole ketään katselemassa. Mitä vanhempi on, sitä helpompi on taivastella ympäristöaktivismia, koska ilmastohätätila tulee koskettamaan henkilökohtaisesti pienemmällä todennäköisyydellä.

Pöyristymisen sijasta voisi kuunnella, mitä sanottavaa nuorilla on.

Seuraavan epäsuositun mielipiteen alaotsikko voisi olla: ”Ette sietäisi elävää Van Goghia Porin keskustassa.”

Mies nimittäin kittasi absinttia, häiriköi kylillä ja leikkasi palasen korvastaan irti lähettääkseen sen prostituoidulle. Siinäpä ajatusta NIMBY-ihmisille, jotka vastustavat mielenterveys- ja päihdeyksiköitä naapurustossaan, mutta pitävät auringonkukkakopioita seinillään.

Kaupunkitila kuuluu kaikille, myös vähävaraisille päihdeongelmaisille. Porin kävelykadun eteläisestä pätkästä on raivottu vuosia niin kuin kyseessä olisi Kristianian Pusher street.

Kommentit uudesta ilmiöstä huvittavat. Vielä 00-luvulla Eetunaukion penkeillä päivysti maaliskuusta lokakuuhun kymmenien päihtyneiden porukka, ja lapsuudessani 1980-luvulla eräskin ”legenda” vietti päivänsä kävelykadulla karjuen.

Kuljen usein ”pahamaineisen” alueen halki, enkä satunnaista poliisiautoa lukuun ottamatta ole törmännyt mihinkään erikoiseen.

Kaivetaan vielä vähän verta nenästä.

Nyrkkeily on mielestäni typerä urheilulaji. Nuorena ei tule ajateltua, millaista on viettää uran jälkeinen elämä aivot vaurioituneina.

Jääkiekossa on samoja ongelmia. Jaroslav Otevřelin karmean kohtalon todistin paikan päällä. Kasvoin myös katsellen, miten pelaajat hakkasivat toisensa nyrkeillä verille tämän tästä, mutta rangaistuksena oli pahoinpitelytuomion sijasta jäähy.

Tappelut ovat kuulemma lähes kadonneet, ja paljon puhuttaneiden päätaklausten rangaistuksia on kovennettu. Hyvä. On silti kohtuutonta, että sirkushuveja kansalle tuottavat urheilijat joutuvat laittamaan jo nuorena peliin henkensä ja terveytensä.

Enkä muuten pidä koirista, mutta sitä ei sentään kannata julkisesti kertoa.

Kirjoittaja on porilainen kirjailija.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut