Kun lounaan hinta lähestyy 15:tä euroa, asiakkaan kipuraja ylittyy – haluaisin silti pitää kiinni arjen ylellisyydestä

28.10. 3:00

Harva asia on samanaikaisesti niin arkista ja kuitenkin silkkaa ylellisyyttä kuin lounasravintolassa syöminen.

Tämän tietää esimerkiksi hän, joka on viettänyt pitkän aikaa kotona vanhempainvapaalla, ja palaa taas työelämään. Mikä ihana autuus, kun saa syödä rauhassa jonkun toisen tekemään ruokaa ruokaa lämpimänä niin, ettei koipia ruokapöydän alla oikoessa jalka osu lattialle pudonneeseen maksamakkaran palaan tai maitoläiskään.

On virkistävää aterioida vaihteeksi ihan vain aikuisseurassa, vaikka pikkulapset hauskaa ja suloista seuraa ovatkin – ainakin hyvällä tuulella ollessaan.

Lounasravintolassa syömisen hienous valkeni monelle viimeistään silloin, kun pahimmat koronasulut taas hellittivät. Kun siinä välissä oli lapottu kodin yksinäisyydessä tarjousmaksalaatikkoa jo iäisyydeltä tuntuvan ajan, oli aitoa ylellisyyttä päästä aterioimaan tuoretta ja kauniisti katettua ruokaa oman työkaveriporukan kanssa. Arkinen hetki tuntui tuolloin suurelta juhlalta.

Lounasravintoloissa näkee nykyään myös ilahduttavan paljon eläkeikäistä väestöä. Jotkut käyvät ehkä syömässä ravintolassa päivittäin, mutta toisille kyseessä saattaa olla kerran, pari viikossa toistuva kohokohta: samalla kertaa monipuolista ruokaa ja ystävien seuraa. Mikäs sen hienompaa.

Porilaine-lehti järjesti toissa viikolla Porin paras lounasravintola -äänestyksen. Mukaan kisaan otettiin kaikki ravintolat, joita yksikin lukija ehdotti. Niitä kertyi tasan sata.

Muutama vuosi sitten järjestetyssä vastaavassa kisassa luku oli aavistuksen verran isompi. Joko ehdottajat olivat tällä kertaa keskenään samoilla linjoilla ja äänestivät samoja ravintoloita, tai sitten korona-aika ja kasvaneet kustannukset olivat jo niittäneet satoa.

Joka tapauksessa määrä oli myös tällä kertaa yllättävän iso. Jos tutkailtaisiin koko Satakunnan lounasravintoloiden määrää, luku olisi tietysti vielä paljon suurempi.

Lounasravintoloiden merkitys on siis suuri satakuntalaisille paitsi vatsojen täyttäjinä, myös työllistävän vaikutuksensa ansiosta.

Inflaatio laukkaa nykyään kovaa tahtia, ja moni muukin vakava syy on vaikuttanut siihen, että useilla lounasravintoloilla on ankara paine nostaa lounaan hintaa.

Missä kulkee se lounaan hinnan kipuraja, jolla ravintolan pito lyö edelleen leiville, mutta jonka asiakkaat suostuvat vielä maksamaan? Arvelen, että ainakin asiakkaan maksuhalukkuus hupenee sitä mukaa, mitä enemmän lounaan hinta lähentelee 15:tä euroa, eikä enää kymppiä.

Olen jo itsekin laskeskellut, että kun minä ja puolisoni käymme molemmat päivittäin syömässä lounasravintolassa, se maksaa jo nyt viikossa yli satasen. Jos summa alkaa hivuttautua kohti 150:tä euroa, se on jo todella paljon – taatusti enemmän kuin pienituloisen perheen koko ruokabudjetti viikossa.

Kun nyt kuitenkin lounasravintolassa käymiseen on mahdollisuus, aion pitää tästä arjen ylellisyydestä kiinni niin kauan kuin voin. Se on helppo ja ainakin omalla kohdallani luontainen tapa pitää kansantalouden pyörät pyörimässä: jaan syömällä hyvinvointia.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut