Uusiutuvan energian hankkeissa on nyt kova pöhinä – mutta unohtuuko ympäristön suojelu?

Ilmastonmuutostalkoissa saatetaan edistää hankkeita, jotka ovat vahingollisia lähiympäristölleen. Tasapainoilu on hankalaa.

16.10. 6:00

BASF-yhtiön Harjavallan akkumateriaalitehdas on jäänyt kummalliseen limboon. Tehdas on valmis otettavaksi käyttöön, mutta ympäristölupaa ei ole irronnut.

Kun pitkään jatkunut luvanhaku ajautui todellisiin ongelmiin, alettiin esittää kriittisiä näkemyksiä lupaprosessista. Kritiikki kohdistuu lupaprosessin ennakoitavuuteen ja kestoon.

Luodaanko samalla mielikuva, että lupaprosessin lopputulos oli virheellinen – ikään kuin oikeus olisi tehnyt jotain väärin kieltäessään laitoksen toiminnan?

Surkeana lopputuloksena pitämisen sijaan asiaa voi katsoa niinkin, että se on käsitelty huolellisesti ja oikeus on estänyt mahdollisesti ympäristöä vaarantavan laitoksen toiminnan.

Mitä tulee asian ennakoitavuuteen, ympäristöoikeuden linja on ollut nähtävissä vuodesta 2019 lähtien, kun KHO torppasi Kuopioon suunnitellun havusellutehtaan ympäristöluvan.

Mitä kestoon tulee, siinä voi olla jotain tehtävissä lean-ajattelulla eli tarkistamalla, että prosessi tosiaan etenee ilman tyhjäkäyntiä. Oikoväyliin kannattaa silti suhtautua skeptisesti. Lopputulos ei parane, jos välissä jätetään jotain oleellista tekemättä.

Lue lisää: Harjavallan akkumateriaalitehtaan lupamenettelyn kaatumista surkeaksi tapaukseksi luonnehtiva Ministeri Lintilä haluaa pikakaistan merkittäville ympäristöluville: ”Prosessia on pakko voida nopeuttaa”

Kieltämättä erikoinen ristiveto on siinä, että vihreää siirtymää edistävä tehdas jää ilman ympäristölupaa. Yritetään siis perustaa tehdasta, joka valmistaisi materiaaleja akkuihin, jotka ovat oleellinen osa muutosta kohti päästötöntä yhteiskuntaa.

Tähän ristivetoon törmätään toisaalta monessa muussakin asiassa. Useimmat lienevät yhtä mieltä periaatteen tasolla siitä, että uusiutuvaa energiaa pitää lisätä. Kysyisin kuitenkin, kannattaako lähiympäristöä uhrata?

Maallikkona en oikein ymmärrä esimerkiksi Ulvilaan talousmetsäalueelle suunniteltua 320 hehtaarin aurinkovoimalaa. Eikö se kannattaisi säilyttää metsänä?

Kaikelle on paikkansa. Aurinkovoimalat sopivat minusta oikein hyvin esimerkiksi rakennettuun ympäristöön katoille, mutta metsän raivaamista en ymmärrä.

Lue lisää: Massiivinen voimala ulottuisi satojen hehtaarien alalle, maksaisi jopa yli sata miljoonaa euroa ja tietäisi nannaa Ulvilan kassaan – Tällaista aurinkovoimalaa Kaasmarkkuun suunnitellaan

Tuulivoimalarakentamisessa on myös monenlaisia hankkeita. Esimerkiksi tuttavani Kemi–Tornio-alueelta raportoi, että metsää halkomaan suunnitellaan melkoista määrää uusia voimaloita. Taas kaatuu puuta, että saadaan huoltotiet ja muu infra rakennettua. Kyse on melkoisen mittavista voimalaitoksista.

Venäjän hyökkäyssodan alettua on alettu haikailla myös vesivoimaloiden perään. Ne ovat kieltämättä tuottavia laitoksia, mutta aika monta luonnonympäristöä niilläkin on kahlittu.

Vuosikymmeniä on puhuttu jokien ennallistamisesta ja aivan lähiaikoina joitain voimaloita on jopa päätetty purkaa. Nyt sitten pitäisi alkaa rakentaa uusia?

Ilmastonmuutos vaatii nopeaa reagointia. Ikävä kyllä siinä syntyy sellaista kiehuntaa, että osa ratkaisuista taitaa olla sutta ja sekundaa.

Kirjoittaja on Satakunnan Kansan toimittaja.

Maallikkona en oikein ymmärrä esimerkiksi Ulvilaan talousmetsäalueelle suunniteltua 320 hehtaarin aurinkovoimalaa. Eikö se kannattaisi säilyttää metsänä?
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut