Omat rajansa löytää vain ylittämällä ne

Hyvätkin asiat voivat liian suurina määrinä heikentää hyvinvointia.

13.10. 3:00

Hektinen työarki, vauhdikas vapaa-aika ja laaja sosiaalinen piiri. Kun pakettiin pannaan kaupan päälle energinen suorittajaluonne, homma pyörii välillä niin kovaa, että heikompaa hirvittää.

“Sä oot kuin joku Duracell, virtaa riittää vaikka mihin. Miten sä jaksat tota”, totesi työkaverini minulle viime keväänä.

En jäänyt tuolloin pohtimaan asiaa sen pidemmäksi aikaa, vaan paahdoin tuttuun tapaan eteenpäin. Kommentti kuitenkin palasi mieleeni viime viikolla, kun istuin ystäväni kanssa kahvilla. Olin ehdottanut hänelle tapaamista saman päivän aamuna.

“Sut voi nähdä nykyään jopa lyhyelläkin varoitusajalla. Ennen treffit menivät aina parin viikon päähän”, hän tokaisi.

Myös toisen ystäväni kommentti joitakin viikkoja aiemmin pysäytti miettimään:

“Ihanaa, kun sulla ei kerrankin ole kiire seuraavaan paikkaan”.

Määrä tekee myrkyn on yksi toksikologian kuuluisimmista peruslauseista. Esimerkiksi vesi on elinehto ihmiselle, mutta sekin tappaa, jos sitä juo liikaa.

Sama pätee moneen muuhun asiaan elämässä. Vaikka jokin asia olisi itselle todella tärkeä ja tuottaisi nautintoa, liika on aina liikaa. Hyvätkin asiat voivat liian suurina määrinä heikentää hyvinvointia.

Omalla kohdallani oivallus liittyy erityisesti sosiaalisiin suhteisiin. Olen aina saanut valtavasti energiaa ystävistäni ja muiden ihmisten seurasta. Sosiaalisuus on minulle polttoaine ja onnekseni elämäni on täynnä ihania tyyppejä.

Olen kuitenkin viime vuosina vetänyt sosiaalisuudessa pienet överit. Työpäivien jälkeiset arki-illat ja viikonloput ovat olleet ääriään myöten täynnä tapaamisia ystävien kanssa. Paikasta seuraavaan, tapaamisesta toiseen. Olen nauttinut hetkistä, mutta samaan aikaan huomannut alkavani väsyä.

Viime kuukausina olen opetellut rajojen asettamista. Sosiaalisuudesta oli tullut minulle huomaamattani suorittamista, mitä sen ei pitäisi olla. Oma raja pitää kuitenkin ensin ylittää, ennen kuin tietää tarkalleen, missä se menee.

Nyt totuttelen pienin askelin uuteen arkeen. Enää päiväni jokainen hetki ei ole täynnä sovittuja menoja, vaikka niitä on edelleen paljon. Eroa entiseen kuitenkin on. Jätän nykyisin kalenteriini tarkoituksella tyhjiä hetkiä, jotka voin halutessani täyttää tai olla täyttämättä fiiliksen mukaan.

Viimeksi tällä viikolla jouduin sopimaan kahvitreffit ystäväni kanssa noin parin viikon päähän. Pitkälle menneestä buukkauksesta huolimatta kalenterissani on havaittavissa selvä muutos – tilaa hengittää.

Elämässä kaikki muuttuu myrkylliseksi, kun määrää on liikaa. Jopa ne omat elinehdot. Se, että oma raja tulee vastaan ja läikähtää yli, ei ole merkki heikkoudesta. Vahvuutta sen sijaan on tunnistaa tuo hetki, omat äärirajansa ja yrittää muistaa ne jatkossa.

Tasapaino on se tärkein elinehto.

Kirjoittaja on copywriter ja toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut