Paljon on kärsitty vilua ja nälkää

15.10. 5:00

Erilaiset ajatuspajat, sotilaslähteet, asiantuntijat, sotatieteen tohtorit, Kremliä lähellä olevat lähteet sekä nimeämättömät tiedustelupalvelujen virkamiehet ovat viime viikkoina kertoneet, että Venäjän liikekannallepano ontuu pahan kerran. Aseet ovat ruosteessa ja sohloja, liikkeelle saatavat panssariajoneuvot ovat olleet vailla huoltoa ja univormuja ei riitä kaikille.

Tiedot suurvallan armeijan surkeasta tilasta voivat olla suurimmalta osaltaan propagandaa ja vain tietoisia pyrkimyksiä näyttää hyökkääjä varustukseltaan pelkkänä risaisena barbaarilaumana. Jos viimeksi mainittu onkin totuus, ollaan samassa tilanteessa, jossa aliarviointi kostautui eräälle töpöviiksiselle tanakädelle toisessa maailmansodassa.

Mutta voisiko arvio pitää paikkansakin? On kenties hullua hakea esimerkkiä historiasta, mutta suomalaisilla on tietoa sisäpiiristä. Tieto on kylläkin hieman vanhentunutta, sillä se on puolentoista vuosisadan takaa.

Jouni Suistolan ja Heikki Tiilikaisen historiateos Sodassa vieraalla maalla kertoo suomalaisista Turkin sodassa vuosina 1877–1878. Tuolloin Suomen kaarti taisteli venäläisten joukoissa osmanivaltakuntaa vastaan. Hyökkäävän Venäjän armeijan huolto oli tuolloin täysin rappiolla ja korruption turmelema.

Siitä, että huollon joka ainoassa portaassa rahaa käännettiin ruplia omiin taskuihin, on paljon aikalaisten muistelmia.

Kreivi von Pfeil kuvasi, kuinka pienissäkin asioissa vedettiin välistä. Muuan adjutantti oli myynyt hyvät hevoset, pannut rahat taskuunsa, ottanut huonot hevoset tilalle ja vieläpä niiden rehukorvaukset taskuunsa.

Hugo Schulman kertoi muistelmateoksessaan, miten rappeutuneita henkilöitä nousi sodan aikana maasta kuin sieniä. Huoltohallinnossa vallitsivat epäjärjestys, vilppi ja petos, jotka saavuttivat uskomattomat mittasuhteet.

”Yleisesti tunnettu venäläinen epärehellisyys esiintyi täällä armeijan selustassa tavallista useammin silmiinpistävänä ja peittelemättömänä”, kirjoitti Schulman.

Huoltoporras uskalsi kähveltää varoja jopa keisarinnan antamasta lahjasta vaatepulasta kärsiville upseereille.

Keisarinnaa oli luonnollisesti laskutettu hyvästä materiaalista tehdyistä vaatteista, mutta huollossa oli taas vedetty välistä. Esimerkiksi Schulmanin saamat housut olivat kelvottomat.

”Ne oli tehty mitä kurjimmasta kankaasta, sellaisesta, jota eivät edes sotamiehemme käyttäneet.”

Suomen kaartin paluulaulu Paljon on kärsitty vilua ja nälkää muodostui heikon huollon takia armeijan kouriintuntuvaksi arjeksi. Sten Anders Wallin kertoi, kuinka Pietarista hankitut jonkinlaisesta villanöyhteestä tai vanhoista lumpuista tehdyt villapaidat olivat kuluneet siekaleiksi jo muutaman viikon käytön jälkeen. Jotkut kaartilaiset puolestaan ehdottelivat jo hautojen kaivamista valmiiksi, kun nälkäkuolema oli kuitenkin edessä.

Ukrainalaisten kannalta toivoa sopii, että historia toistaa itseään.

Kirjoittaja on toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut