Välillä kaarran bussipysäkille nuukailemaan – Sähköauto on opettanut vuodessa turvallisemman ajotyylin

8.10. 5:00

Hankin elämäni ensimmäisen uuden auton reilu vuosi sitten. Kyseessä ei ollut mikään kymmenien tuhansien amerikanihme, vaan pieni kaupunkiauto, jota mainostettiin maailman edullisimpana sähköautona.

Se on sopiva pienelle perheellemme, joka ei käy talvisin Lapissa laskettelureissuilla, eikä omista kesämökkiä 600 kilometrin päässä.

Tämä perhe liikkuu pääosin oman kaupungin nurkissa ja muutaman kerran vuodessa Helsingissä, Tampereella ja Turussa.

Me emme yksinkertaisesti tarvitse isoa dieselautoa, jolla voi ajaa yhdellä istumalla tuntureita ihmettelemään.

Ymmärrän, että joku tarvitsee erilaisen auton. Mutta me kaikki teemme valinnat ja ostoratkaisut tarpeittemme mukaan.

Sähköauton ajo-ominaisuudet kävivät hyvin nopeasti selville. Kaupunkiolosuhteissa se kiihtyy erittäin nopeasti ja tätä ominaisuutta tuli etenkin alkuhuumassa kokeiltua. Silloin kun jonotti ensimmäisenä liikennevalojen vaihtumista, tunsin kiusausta lähteä niistä liikkeelle hieman säpäkämmin. Tunnustan.

Nämä spontaanit, mutta maltilliset kiihdytykset näkyivät heti akun kulutusmittarin ponkaisuna ja huolena renkaiden kulumisesta, joten ne jäivät. Tajusin, etten ole enää teinipoika.

Maantieajossakin sähköauto on muuttanut minua kuskina. Koska kaikki ylimääräinen kiihdyttely ja pieninkin ylinopeus näkyy akunkestossa, kaasujalka on keventynyt.

Ohittelu on nuukaillessa jäänyt kokonaan.

Taloudellisuuden lisäksi on paljon rennompaa ajaa säätämällä nopeus pari kilometriä yli sallitun rajoituksen.

Ei tarvitse koko ajan kytätä kameratolppia ja jarrutella niiden mukaan.

Jos tasaisesta ajovauhdista huolimatta taakseni kertyy jonoa, taitan seuraavalle bussipysäkille ja päästän autot ohitseni.

Odotellessani tarkistan viestit ja sähköpostit, ja kun lähden takaisin maantielle, saan jälleen ajella omassa rauhassani.

Olen Rauman ja Porin väliä ajaessani todennut, ettei tämä ajotapa pidennä ajoaikaa merkittävästi.

Etenkin kun lähtee viisi minuuttia aikaisemmin kuin pitäisi, niin kaikki on rennompaa ja mukavampaa.

Tällaista kiireettömyyttä osaa nykyään arvostaa aivan eri tavalla kuin ennen. Joku voisi kutsua tätä aikuisuudeksi, minä kutsun tätä ennemmin mukavuudenhaluksi.

Sähköautot herättävät jostain syystä vahvoja tunteita, jopa suoranaista vihaa. Olen varma, että tämäkin kolumni koetaan tekopyhänä tärkeilynä.

Olen sen verran kauas ajanut niistä teinivuosista, ettei toisten mielipiteillä autoasioissa ole väliä.

Jos joku haluaa ajaa 25 litraa sadalla kilometrillä nielevällä katumaasturilla, olen iloinen hänen puolestaan ja toivotan riemukkaita kilometrejä.

Ei se minulta ole pois.

Olen itse tehnyt oman valintani, enkä voisi olla enää tyytyväisempi.

Kirjoittaja on toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut