Mikä saisi sinut unohtamaan kännykkäsi ajon ajaksi? – Minulla se vaati tiedon kahdesta kuolleesta ja kaksi hirveä kosketusetäisyydellä puskuristani

5.10. 3:00

Kännykkään kilahtaa viesti, ja vaikka kädet ovat kiinni ratissa ja auto liikkuu, tekee se mieli lukea. Usein somessa näkyy myös kuvia ja videoita, joita kuski on selvästi kuvannut ajon aikana.

Tiedän, kuinka vaikeaa kännykkä on unohtaa, sillä olen itsekin syyllistynyt kännykän käyttämiseen ollessani ratissa. Olen vilkaissut tulleen tekstiviestin tai etsinyt yhteystiedon, jolle haluan jostain syystä juuri sillä hetkellä soittaa. Olen myös napannut ajotilanteessa kuvan kertoakseni minua odottavalle henkilölle sen avulla, kuinka paljon matkaa on jäljellä.

Minua hävettää tunnustaa näitä, mutta en myöskään aio väittää, ettei näin olisi koskaan tapahtunut.

Nykyään en käytä kännykkää ajon aikana. Puhelut ja viestit saavat odottaa sitä, että autoni on pysähtynyt.

Muistan yhä sen tunteen, miten näin kaksi minulle rakasta ihmistä murheen murtamina. He olivat juuri saaneet tiedon, että heille eri tavoin tärkeä ihminen oli kuollut liikenneonnettomuudessa, joka oli vaatinut myös toisessa autossa olleen ihmisen hengen.

Onnettomuus oli sattunut mitä ilmeisimmin sen takia, että toinen kuolleista oli selannut kännykkäänsä ajon aikana. Yksi ajattelemattomuudesta johtunut inhimillinen virhe aiheutti kaksi täysin turhaa kuolemaa ja jätti jälkeensä kymmeniä surevia ihmisiä eri puolilla Suomea.

Kännykän vaarallisuus liikenteessä nousi mieleeni myös, kun hirviemo hyppäsi vasansa kanssa ajotielle ajaessani aviomieheni kanssa Porista Turkuun. Hirvikolari oli kirjaimellisesti senteistä ja sekunnin murto-osista kiinni.

Olin kuskina onneksi huomannut hirvet nopeasti. Kännykkäänsä apukuskin paikalla selaillut aviomieheni havahtui tilanteeseen vasta siinä vaiheessa, kun jarrupoljin jo tärisi omaa jalkaani vasten ja täysikasvuisen emähirven valtava muoto lähestyi uhkaavasti tuulilasia.

Sain autoni pysähtymään kosketusetäisyyden päähän hirvistä. Tilanne oli niin yllättävä, että yksikin pieni kännykän tapainen häiriötekijä olisi vaikuttanut lopputulemaan merkittävästi.

Totta kai myös omien lasteni syntymät vaikuttivat siihen, että haluan olla liikenteessä mahdollisimman turvallinen kuski heille. Samalla ymmärrän, että päätökseni olisi pitänyt perustua jo ennen äidiksi tulemista muiden ihmisten ja etenkin heidän liikenteen joukossa liikkuvien lastensa suojeluun.

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei kännykän unohtaminen ajon ajaksi olisi ollut vaikeaa. Todellisuudessa se oli yllättävän haasteellista.

Kännykän käytöstä oli juurtunut minuun niin totuttu tapa, että käteni meinasi tarttua luuriin melkein vaistomaisesti ennen kuin järkeni ehti estää tilanteen. Yhä muutaman vuoden jälkeen puhelimen soidessa autossa tunnen eriskummallista halua vastata siihen.

Mutta en vastaa. Tiedän, että joskus elämä, oma tai jonkun toisen, on oikeasti niistä sekunnin murto-osista kiinni. Ja kukaan ei kerro meille etukäteen, milloin ne merkittävimmät hetket ovat käsillä.

Kirjoittaja on toimittaja ja kännyköiden vallankumouksen keskellä kasvanut milleniaali.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut