Meidän mielestämme sota luo auttamisen tarvetta

16.9. 3:00

En muista, että olisin koskaan vastannut mihinkään mielipidekyselyyn tai -tutkimukseen. Kukaan ei ole kysynyt minulta, pitääkö koulukuria lisätä tai onko sosiaalietuuksien väärinkäyttö yleistä.

Kumpaankaan en osaisi vastata, sillä koulukurista on käsitystä vain omalta muinaisajalta ja melko muinaiselta ajalta, kun omat lapset kävivät koulua. Otos on tosi pieni. Se koskee vain muutamaa opettajaa ja neljää koulua maantieteellisesti suppealla alueella.

Niin ikään sosiaalietuuksien käytöstä en tiedä kuin perhepiirissäni. Vaikka vetäisimme koko ajan julkisesta kassasta välistä, kokemuspiiri olisi joltiseenkin suppea. Yleistämään en lähtisi.

Sen sijaan osaisin vastata, lisääkö Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan humanitaarista auttamisen tarvetta. Lisää. Se ei ole mielipidekysymys, vaan fakta.

Kaikkia yllä mainittuja asioita on kyselty suomalaisilta, yleensä noin parilta tuhannelta.

Kaikkiin on vastattu, ja vastausten pohjalta meille on kerrottu, miten me ajattelemme.

Tiedotusvälineet ovat tehneet niistä juttuja. Ja me hyväksymme lukemamme kyseenalaistamatta vastaajien tietopohjaa mielipiteen muodostamiselle.

Täysin tekoälystä ja robotiikasta tietämättömänä minun olisi tosi vaikea muodostaa mielipidettä siitäkään, ovatko ne meille uhka vai mahdollisuus. Toki tämä viime kuussa julkaistu EVA:n tutkimus on nimettykin arvo- ja asennetutkimukseksi.

Näin mielipiteemme ei odotetakaan perustuvan tosiasioihin, mutta mielipiteemme on muuttumassa myönteisemmäksi aiemmin tehtyihin tutkimuksiin verrattuna. Olisiko lisääntyneillä robotti-imureilla ja -ruohonleikkureilla jotakin tekemistä asian kanssa?

Vanha kysymys munasta ja kanasta pysyy ajankohtaisena, kun ryhtyy miettimään julkisuudessa käytyä keskustelua ja lukee mitä ihmeellisimpien kyselyiden tuloksia.

Ensin meille syötetään kevään ajan juttuja ukrainalaisten pakolaisten kohtaloista, ihmisten valtavasta auttamishalusta ja avun jatkuvasta tarpeesta. Sen jälkeen Ulkoministeriö teettää kesäkuussa Taloustutkimuksella tutkimuksen suomalaisten asenteista. Onko lopputulos jotenkin yllätys?

Kun koko kasvukauden kukkeimman ajan pöhistään tiedotusvälineissä taas lupiinin, kurttulehtiruusun ja jättipalsamin haitallisuudesta, melkein 60 prosenttia meistä osaa kertoa loppukesällä Taloustutkimukselle näkevänsä luontokadon jo lähipiirissään. Moni perustelee mielipidettään näkemillään lupiineilla.

Vähän toisin päin toimittaessa löytyy myös jutunjuurta. Koulukuria tietysti halutaan lisätä, sosiaalietuuksia käytetään mielestämme väärin ja kansanedustajien määrääkin halutaan vähentää.

Kysymykset on helppo asetella niin, että vastaukset ovat edellä mainitun kaltaisia. Tämä ruokkii tiedotusvälineitä.

Pitäisikö kysyä asiantuntijoilta, miten oikea tämä 200 edustajan määrä onkaan? Koska viimeksi on tehty tutkimusta etuuksien väärinkäytöstä?

Hauskin verkosta löytämäni juttu oli, kun elokuussa koulujen alettua kaupunkimedia Aamuset kertoi lähdettä julki tuomatta, että 91 prosenttia meistä autoilijoista haluaisi parantaa lasten liikenneturvallisuutta.

Päädyttiin yllätyksettömästi siihen, että huoli kertoo turvattomuudesta, joka on nostettava puheenaiheeksi. Siinä koko juju lieneekin: ruokitaan ajatuksia, teetetään kysely, yleistetään ja tehdään vuoroin juttua tavan kansalaisista ja asiantuntijoista.

Itseä jäi mietityttämään, ketkä ovat ne yhdeksän prosenttia meistä autoilijoista, jotka eivät halua parantaa lasten liikenneturvallisuutta.

Kirjoittaja on toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut