Jussi Hakulisen toinen puoli

Sanovat, että Jussi Hakulinen oli vaikea ihminen. Minulle Jussi Hakulinen oli idoli, joka murskasi kaiken, mihin hänessä olin uskonut – ja silti pidän häntä yhtenä suurimmista.

11.9. 7:00

Yö-yhtyeen Varietee-levy julkaistiin, kun olin esiteini-iässä.

Vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt, kuinka poikkeuksellisesta lahjakkuudesta ja taidosta levyssä oli kyse. Nyt voi vaikuttaa koomiselta, kun 14-vuotias nuorukainen kirjoittaa Tiedän liikaa elämästä -kappaleen.

Varietee-levy oli minulle räjähdys, matka kohti kasvua, omaa tahtoa ja elämää.

On huimaa ajatella, minkälainen vaikutus yhdellä levyllä kappaleita oli omaan elämääni. Varietee edusti kapinaa ja vaaraa, se puki tunteita sanoiksi ja opetti tunteita, joita en tiennyt olevan olemassa.

En ollut yksin tällä matkalla, sillä Yön levy aloitti historiallisen Porirock-aikakauden ja oli erittäin suosittu. Uskomatonta oli, että kyseinen bändi ja koko ilmiö syntyivät omassa kotikaupungissani.

Jussi Hakulinen tuli elämääni levylautaselta aidoksi ihmiseksi, kun hän aloitti musiikinopettajana Itä-Porin yläasteella vuonna 1988. Hakulinen oli eronnut Yöstä ja julkaissut sen jälkeen pari levyä.

Minua ja kavereitani jännitti mennä musiikkiluokkaan, koska Hakulinen oli mielissämme elämää suurempi. Hän oli tähti.

Luokassa oli vastassa kuitenkin tavallinen ihminen. Tai ei Hakulinen tavallinen ollut oikeastaan millään tavalla, mutta hän suhtautui 14-vuotiaisiin poikiin ikään kuin vertaisinaan ja hyvin konstailemattomasti.

Olimme jo parin kaverin kanssa soittaneet bändissä, ja osallistuimme tietysti Hakulisen järjestämään bändikerhoon.

Olihan se hurjaa, kun hittejä tehnyt kaveri yhtäkkiä käski soittamaan omia biisejämme. Muistan hyvin sen intohimon, joka Hakulisella oli.

Hakulinen teki yhteen biisiaihioomme vaivattomasti kertosäkeen ja soitimme kappaletta tyytyväisinä tulevina vuosina keikoilla.

Hän oli äärimmäisen kannustava, teki aidosti pyyteetöntä nuorisotyötä ja esimerkiksi järjesti bändillemme ensimmäisen keikan ja lainasi musiikkikamojaan auliisti.

Hakulinen seurasi myös opettajaksi myöhemmin lukioon, ja kunnioitus häntä kohtaan syntyi noina vuosina.

Yhdelle kaverilleni hän kehui biisejä ja sanoi, että kovalla työllä hänestä voi tulla muutaman vuoden päästä muusikko. Ei tullut, mutta olivathan ne hienoja sanoja.

Seuraavaksi oli aika repiä idolius palasiksi.

Satakunnan Kansa julkaisi uutisia Hakulisen huume-epäilyistä ja tuomiosta kevättalvella 2013.

Ensimmäisen uutisen julkaisupäivänä Hakulinen ilmestyi toimituksen aulaan ja vaati tavata minut.

Tänä päivänä en ole täysin varma, tunnistiko Hakulinen minut vai ei. Todennäköisesti kyllä, sillä mielestäni hän yhdessä sivulauseessa viittasi historiaamme.

Tapaamisen ydin oli, että SK:n julkaisema uutinen oli virheellinen. Sekavassa ja myös hieman pelottavassa keskustelussa Hakulinen päätyi lopulta siihen, että poliisi oli lavastanut huumeet hänen asuntoonsa.

Totesin tuolloin, että keskustelua ei enää kannata jatkaa ja ohjasin Hakulisen ulos.

Hakulinen kertoi myöhemmin myös itse julkisuuteen huumeiden käytöstään.

Aikanaan suuresti arvostamani ihmisen kohtaaminen ei ollut mukavaa. Toki olin kuullut erilaisia puheita päihteidenkäytöstä ja nähnyt hänet kulkemassa kaupungilla, mutta silti kohtaaminen oli järisyttävä.

Meidän keskustelumme seurausta oli myös, että Hakulinen suhtautui Satakunnan Kansaan kielteisesti eikä pitkään aikaan halunnut antaa haastatteluja.

Kohtalon ironiaa oli, että Hakulisen SK-boikotti kiteytyi minuun, hänen entiseen oppilaaseensa.

Onneksi ehdin nähdä Jussi Hakulisen vielä esiintymässä Porispere-festivaaleilla kesällä 2021.

Hakulisen olemus oli hauras. Hän pönötti kädet lanteilla mikrofonin takana.

Välispiikeissä tuli esiin hieman kitkerästi se, että häntä oli ohjeistettu olemaan mielellään hiljaa kappaleiden välissä.

Taustalla oli myös julkinen kiistely Yön perinnöstä ja kuka yhtyeen kappaleita saa esittää, mistä Hakulinen kuittaili, että kaikki nyt esitettävät biisit ovat hänen tekemiään.

Ja herranen aika ne kappaleet!

Oli uskomatonta huomata, minkälainen kattaus hittejä Hakulisella oli tarjota. Koko keikka oli pelkkää hittikimaraa. Yleisö tunsi biisit ja lauloi mukana.

Jos oli Hakulisen olemus harmaa, niin kappaleet hän esitti ammattimaisen varmasti. Hakulisen äänessä oli vielä osa vanhaa voimaa.

Näin lavalla jälleen nuoruusvuosieni idolini.

Jussi Hakulinen oli kiistatta äärimmäisen lahjakas biisientekijä. Hän osasi koskettaa ja puhutella ihmisiä. Monet kappaleista ovat elämää suurempia ja kestäneet aikaa hyvin.

Hakulinen suhtautui työhönsä myös äärimmäisen vakavasti.

Hän tunsi myös arvonsa.

Hakulisesta kiertää tarina, jossa hän opiskellessaan opettajaksi Raumalla sai moitteita rajusta ja hakkaavasta pianonsoittotyylistään. Hakulinen katsoi opettajaansa ja vastasi:

”Kuinka monta kultalevyä sulla on?”

Opettajan työt olivat yritys kohti normaalia elämää, mutta se ei lopulta kantanut.

Oliko Hakulinen vaikea ihminen?

Hakulista läheltä seuranneiden mukaan päihteet muuttivat hänen persoonaansa ja käytöstään.

Kun Hakulinen oli kunnossa ja selvin päin, hän oli oma itsensä. Jotkut sanovat, että kun persoona muuttui, se kuului myös lauluäänessä.

Aitous katosi.

Julkisuudessa näkyi Hakulinen, joka riiteli oikeuksiensa puolesta.

Minä haluan muistaa sen ihmisen, joka auttoi pyyteettömästi nuoria oppilaitaan, oli aito ja lämmin. Ja ne biisit.

Yksi suurimmista.

Kirjoittaja on vastaava päätoimittaja.

Jos oli Hakulisen olemus harmaa, niin kappaleet hän esitti ammattimaisen varmasti. Hakulisen äänessä oli vielä osa vanhaa voimaa.

Jussi Hakulinen esiintyi vuonna 2021 Porisperessä. Koko keikan kestäneessä hittikimarassa kuultiin muun muassa kappaleet Pieni ihminen suuressa maailmassa, Hän tanssi kanssa enkeleiden, Särkynyt enkeli ja Joutsenlaulu.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut