Sinun ilosi ei ole minulta pois

”Harmittavan usein ihmisten on vaikea riemuita toisten menestyksestä, oli kyseessä sitten ystävä, kollega tai tuntematon ihminen”, kirjoittaa Ella Lintujärvi.

3.9. 3:00

Jos ystäväsi voittaisi loton pääpotin ja kertoisi siitä sinulle, miten reagoisit?

Suurin osa ihmisistä ainakin haluaisi kuvitella iloitsevansa ystävän puolesta. Ja niin sen kuuluisikin olla. Harmittavan usein ihmisten on vaikea riemuita toisten menestyksestä, oli kyseessä sitten ystävä, kollega tai tuntematon ihminen.

Kateudessa on jotain perin suomalaista. Täällä, missä aurinko paistaa vain osan vuodesta, on negatiivisten tunteiden helppo vallata mieli.

Jos joku keksii uuden menestyskonseptin, hän saa peräänsä heti monta kyräilijää ja epäilijää. Jos joku tykkää esiintyä ja on vieläpä hyvä siinä, hän on huomionhakuinen pyrkyri. Jos joku saapuu töihin uudella, kalliilla autolla, hän on pröystäilijä ja kerskailija.

Erityisesti kyräilyä esiintyy sosiaalisessa mediassa. Anonymiteetin takaa moni kokee voivansa sanoa mitä tahansa ilman seuraamuksia. Kommenttipalstat ovat täynnä negatiivisuutta, mikä on todella surullista ja jopa hälyttävää. Kertooko tämä jotain yhteiskunnastamme?

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi toisen ihmisen menestys olisi jotenkin itseltäni pois.

Olen toki ollut onnekas syntyessäni toimeentulevaan perheeseen, joka vieläpä asuu Suomessa, jossa monet asiat ovat hyvin. Minulla on kuitenkin myös paljon tuttavia ja ystäviä, joilla menee ainakin joidenkin mittarien mukaan paremmin kuin minulla. Yhdellä sujuu opinnot minua paremmin, toisella on kauniimpia vaatteita kuin minulla ja kolmas sai työpaikan, josta minä voin vain haaveilla.

Silti haluan iloita läheisteni puolesta. Me jokainen elämme täällä omaa elämäämme, ja vertailu muihin on sen takia turhaa.

Lisäksi uskon, että positiivinen energia ja kehuminen synnyttää hyvän kierteen. Eikö jokainen haluaisi mieluummin tuoda tähän maailmaan enemmän naurua ja iloa kuin synkkyyttä ja pahaa mieltä?

Me olemme vain ihmisiä. Yritän itsekin opetella kateudesta pois, enkä suinkaan ole sille immuuni. Eniten olen kateellinen toisten ihmisten ihmissuhteista, ja tulen helposti mustasukkaiseksi.

Olen löytänyt hyvän keinon päästä kateuden tunteesta eroon: sanomalla sen ääneen. Oloni kevenee ja minut valtaa helpottunut olo heti, kun saan avattua suuni.

Kateudesta kertominen paitsi helpottaa omaa oloa myös nostaa toisen itsetuntoa. Kukapa ei tykkäisi ihailusta?

Esimerkiksi jos yksi porukasta kertoo jotain hervottoman hauskaa, ei se tarkoita, etteivätkö muut ikinä lohkaisisi hyviä vitsejä. On kiva saada jonkun tuntemaan olonsa erityiseksi. Kehut jäävät mieleen pitkäksi aikaa, ja ne piristävät usein huonona päivänä.

Kateutta tuntee vähemmän, jos on tyytyväinen omaan elämäänsä. Jokaisella meistä tulee myös aikoja, kun tuntuu, että mikään ei onnistu. Juuri silloin olisi kaikista tärkeintä jaksaa kannustaa ja iloita muiden puolesta.

Sillä joskus vielä tulee sinunkin vuorosi herättää muissa kateutta. Ja silloin sitä toivoo, että muut olisivat tukenasi, eivätkä kyräilisi selän takana.

Kirjoittaja on toimitusharjoittelija.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut