Uusin yritys maailman pelastamiseksi

2.9. 3:00

Maapallon tulevaisuus näyttää päivä päivältä yhä synkemmältä. Voimme jatkuvasti lukea ilmastokatastrofiin ja lajikatoon liittyviä uusia tosiasioita. Vaikutusvaltaiset järjestöt vaativat korjaavia toimia. Miksi mitään ei tapahdu, vaan ihmiskunnan sotkema järjestelmä ajautuu yhä tiukempaan solmuun?

Pitää tiedostaa, että vähintään 90 prosenttia ihmisistä ei koskaan vaivaa päätään tulevaisuuden uhkakuvilla. Jokamiehellä ja -naisella riittää pohdittavaa siinä, miten voi turvata oman ja läheistensä taloudellisen menestyksen.

Miten saa rahat riittämään tuleviin välttämättömiin hankintoihin, kuten sähköautoon, sähköpotkulautaan, uuteen älykännykkään ja muihin digitekniikan voimalla toimiviin härveleihin.

Jäljelle jäävään kymmeneen prosenttiin sisältyy eri tasoisia ajattelijoita, joista valtaosa tyytyy pitämään pohdiskelunsa omien korviensa välissä. On vain pieni joukko heitä, jotka tiukasta vastarinnasta huolimatta pyrkivät pelastamaan maailman, tai ainakin yrittävät antaa sille lisäaikaa.

Maailmanparantajan osa ei ole kadehdittava. Viimeisin yrittäjä tällä saralla on italialainen kasvineurobiologi Stefano Mancuso, jonka äskettäin julkaisema kirja Kasvien tasavalta (kust. Aula & co) on luonnonystävän silmissä lähes ennennäkemätön uudenlaiseen maailmankuvaan tähtäävä kokonaisuus. Se unohtaa ihmisyhteisöjen säätämät perustuslait ja lähestyy maapallon tulevaisuutta toisenlaisesta näkökulmasta.

Teos kuuluu jokaisen elämän jatkuvuutta vakavasti pohtivan lukemistoon. En ryhdy sitä tarkemmin esittelemään. Sen sijaan aion tylysti perustella, miksi Mancusonkin ajatukset biosfäärimme pelastamiseksi hautautuvat samaan romukoppaan, jonne on jo heitetty Pentti Linkolan eloonjäämisoppi ja moni muu pelastuksen avain.

Linkolahan olisi sentään sallinut vähäisen paperiteollisuuden oman maamme tarpeisiin. Lukekaapa, mitä Mancuso esittää hiilidioksidipäästöjen ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi:

”Ratkaisu on yksinkertainen: annetaan kasvien taas selvittää tilanne. Ne ovat ennenkin osoittaneet kykenevänsä vähentämään ilmakehän hiilidioksidia… Ensin on kuitenkin estettävä kaikki uudet metsien hakkuut… Meidän on puolustettava viimeisiä jäljellä olevia metsiä kaikin keinoin. Metsien suojelusta on saatava aikaan kansainvälinen sopimus ja mahdollisimman monet valtiot, ennen kaikkea ne, joiden alueella suurimmat metsävarat sijaitsevat, on saatava sitoutumaan metsien täydelliseen koskemattomuuteen.”

Tämä on varmasti totta, mutta mahdotonta. Ehkä Mancuso onkin vain halunnut tuoda esiin, kuinka toivottomassa tilanteessa olemme.

Tuskin hän tosissaan kuvittelee, että esimerkiksi Suomen kaltaisessa puunjalostusteollisuuden luvatussa maassa noin vain lopetetaan metsien hakkuut. Tämä se vasta olisi utopiaa, jonka rinnalla Linkolan oppikin kalpenee.

Ajaudumme päätelmään, että yritykset maapallon elämän pelastamiseksi eivät etene. Olemme myöhässä.

Kirjoittaja on Euran Honkilahdella asuva luonnonystävä, luontovalokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut