Lisää myötätuulta pyöräilijöille, ilmaiset pyyhkeet uimahalleihin!

24.8. 3:00

Vuoden 2019 eduskuntavaalitutkimuksen mukaan enemmistö eli yli 60 prosenttia suomalaisista yhtyi väittämään, jonka mukaan ”koskaan ei voi luottaa minkään puolueen vaalilupauksiin”. Kansalaisilla on terve epäily vappusatasia, erityistalousalueita, veronalennuksia, eläkkeiden korotuksia, ylimääräisiä lapsilisiä ja kaikkea muuta kivaa kohtaan ennen vaaleja.

Entä, jos jokin puolue tai kärkiehdokas lupaisi pettää kaikki annetut vaalilupaukset?

Tai lupaisi läpinäkyvämpää korruptiota, vapaan pääsyn ja ilmaiset pyyhkeet uimahalleihin, jääkarhun eläintarhaan, lisää myötätuulta pyöräilijöille, huumeettoman parlamentin, kuunnella enemmän naisia sekä vanhempia ihmisiä tai Muumilaakson uudeksi ystävyyskaupungiksi?

Kuulostaa järjettömältä, eikö vain?

Yli vuosikymmen sitten Islannin pääkaupungin paikallisvaalit voitti edellä mainituilla absurdeilla vaalilupauksilla ’Paras Puolue’ (Besti Flokkurin). Ehdokkaat olivat pääosin taitelijoita, näyttelijöitä ja muusikoita. Vaalikampanja perustui ironiaan, huumoriin, anarkismiin ja surrealismiiin. Puolue keräsi yli kolmanneksen äänistä. Koomikko Jon Gnorrista tuli Reykjavikin pormestari.

Protestivaalissa sivistynyt kansa purki kattilamielenosoituksissa ja vaaleissa demokraattisella tavalla talousromahduksen aiheuttaman pettymyksen, pahan olon ja vihan tunteita. Antipuolue näytti keskisormea pelleilemällä poliittisen ja taloudellisen eliitin kustannuksella.

Paras puolue jäi tähdenlennoksi, mutta mikä tärkeintä, puolue kanavoi tyytymättömyyden ketään tai mitään rikkomatta. Pahimmat höyryt ja pettymykset pääsivät irti huumorin avulla.

Tämä kaikki tuntuu mahdottomalta totisten torvensoittajien Suomessa. Pinnan alla väreilee kuitenkin epämääräistä ’alueiden kostoon’ liittyvää protestimielialaa. Kyse on tyytymättömyydestä oman alueen tai omien elinolojen kurjistumiseen.

Jokainen haluaa tulla kuulluksi ja noteeratuksi. Jos tämä tunne ja side puuttuu, epätoivo, katkeruus ja pelot valtaavat mielen. Se purkautuu lamautumisena, syrjäänvetäytymisenä tai vihana ympärillä tapahtuviin muutoksiin.

Politiikassa hyötyvät silloin ne puolueet, jotka lietsovat epämääräistä paitsi jäämisen ja vääryyden tunnetta.

Puolueiden yhteisenä ongelmana on etääntyminen ihmisten arjesta ja huolista.

Monimutkaisiin asioihin ei ole jatkossakaan yksinkertaisia ratkaisuja, mutta silti on hyvä muistaa yksi asia: huumori on aina parempi vaihtoehto kuin erilaiset alueiden kostot, vihanpurkaukset, vastakkainasettelut tai äänestämättä jättäminen.

Kirjoittaja on alue- ja väestönkehityksen asiantuntija ja valtiotieteen tohtori sekä Porin kaupunginvaltuutettu (vihr., sit.).

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut