Oikeat ystävät ovat ajoittain ärsyttäviä ja siksi lähellä täydellisyyttä

18.8. 3:00

Aika tarkkaan kymmenen vuotta sitten astelin itsevarmana uuden opinahjoni ovista sisään. Ihmisiä rakastavana, sosiaalisena tyyppinä odotin opiskeluajalta kaikista eniten uusia ystäviä ja tuttavuuksia.

Kuten kuvitella saattaa, opiskelijajoukkomme oli melkoisen sekalainen sakki. Muiden pulpettien ääressä istui esimerkiksi bleiseriin pukeutunut hieman tiukan oloinen nuori nainen. Tyylikäs pariskunta, joka jutteli lähinnä keskenään. Korkealta ja kovaa naurava heppatyttö sekä supliikki nuori mies, jonka vitsit olivat jo tuolloin yhtä laadukkaita kuin nykyään.

Enpä olisi vielä ensitapaamisella arvannut, että saan juuri näistä ihmisistä elämänmittaisia ystäviä.

Millaisia nämä kyseiset tosiystäväni sitten ovat?

Kaikkea muuta kuin pelkästään helppoja ihmisiä, ja ajoittain ärsyttäviä. Ihan kuten minäkin – kukaan meistä ei ole virheetön. Samaan aikaan en toivoisi heidän olevan mitään muuta kuin ovat. Jos ystävästä piirtyvä kuva on pelkästään täydellinen, ihmissuhteessa ei ole päästy pintaa syvemmälle.

Täydellinen ei ole myöskään yksikään ystävyyssuhde, vaan kaikkea muuta kuin helppoa ja kivaa. Aidon ystävyyden ytimessä ollaan silloin, kun elämässä painitaan vaikeiden asioiden keskellä ja sietokyky on koetuksella.

Ihmissuhteen syvyys punnitaan erityisesti niinä hetkinä, kun maailma niin sanotusti romahtaa ympäriltä. Ne, jotka ovat rinnallasi siinä kohtaa, kun muut juoksevat karkuun, ovat niitä elämän arvokkaimpia timantteja.

Vaikka parhaina hetkinä ystävyys antaa valtavan paljon, sen rakentaminen ja ylläpitäminen vaatii myös vaivannäköä. Ystävyyteen vaaditaan hermoja, toisen epätäydellisyyksien hyväksymistä ja vastavuoroisuutta. Mikään ihmissuhde ei ole pelkkää vaaleanpunaista kuplaa, mutta tosiystävän rinnalla sitä tarpoo pidemmänkin matkan myrskyssä.

Todelliset ystävät jaksavat sinua silloinkin, kun eivät oikeastaan jaksaisi.

He kuuntelevat vuodesta toiseen polveilevia tarinoitasi ja sarkastisen tylyä huumoriasi. He vastaavat puhelimeen keskellä yötä ja tarjoutuvat hakemaan sinut maailman ääristä. He ovat (lähes) aina valmiina lähtemään mukaan “loistaviin” ideoihisi, vaikka eivät ole ihan varmoja, mihin ne kuljettavat. He luottavat sinuun niin paljon, että pyytävät lapsensa kummiksi. He ovat läsnä ja tukenasi vuodesta toiseen välimatkasta ja tilanteesta riippumatta. He eivät luovuta kanssasi silloinkaan, kun olisi helppoa vain luovuttaa.

Kirjoitin tämän kolumnin kymmenen vuotta sitten alkunsa saaneiden ystävyyksien inspiroimana, mutta seuraava kiitos kuuluu ihan jokaiselle ystävälleni: te teette elämästä elämisen arvoista.

Kirjoittaja on copywriter ja toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut