USA:n korkein oikeus ja aborttikysymys

3.8. 3:00

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden viimeaikeiset päätökset jakavat kansakuntaa.

Kesäkuussa korkein oikeus kumosi lähes 50 vuotta voimassa olleen liittovaltion aborttilain. Oikeus katsoi, että USA:n perustuslaki ei sano mitään abortista. Osavaltiot voivat siis päättää asiasta itsenäisesti.

Useat republikaanienemmistöiset osavaltiot olivat jo kilpailleet siitä, kuka saa sorvatuksi tiukimman aborttilain. Korkeimman oikeuden päätös teki osasta niistä lainvoimaisia.

Teksasissa laki kieltää abortin kuuden viikon raskausajan jälkeen, eikä poikkeusta tehdä raiskaus- tai insestitapauksissa. Mielipidetiedustelujen mukaan enemmistö teksasilaisista vastusti näin kireää lakia.

Aborttioikeuteen liittyvät kanteet ja vastakanteet tulevat täyttämään oikeusistuimet. Sekava tilanne on haaste oikeuslaitoksen uskottavuudelle ja liittovaltion yhtenäisyydelle.

Enemmistö USA:n osavaltioista sallii abortin, ja tulee ehkä sallimaan jatkossakin. Kuilu liberaalin ja konservatiivisen USA:n välillä kasvaa entisestään.

Korkeimman oikeuden päätös oli monille järkytys. Yllättäväksi sitä ei voi kutsua. Se on tulosta abortinvastustajien ja kristillisen oikeiston vuosikymmenten lobbaustyöstä.

Lobbaus näkyi republikaanisen puolueen sisäisissä valtakamppailuissa. Vielä 1970-luvulla puolueen riveissä oli runsaasti poliitikkoja, jotka kannattivat aborttioikeutta.

Sittemmin heidän asemansa on käynyt tukalammaksi. Nykyisen senaatin 50 republikaanista aborttioikeuden kannattajia on vain kaksi. He ovat senaattorit Susan Collins ja Lisa Murkowski.

Vielä tuloksellisempaa oli abortinvastustajien lobbaus koskien tuomareiden valintaa.

Moni republikaani äänesti Donald Trumpin valtaan juuri siksi, että hän nimittäisi korkeimpaan oikeuteen konservatiivia tuomareita. Kuten nimittikin.

Liittovaltion ja osavaltioiden oikeuksien välinen rajanveto on korkeimman oikeuden keskeisiä tehtäviä. Se tulkitsee, ovatko osavaltioiden päätökset vuonna 1787 kirjoitetun perustuslain (ja sen myöhempien lisäysten) mukaisia.

1800-luvulla ja 1900-luvun alussa korkein oikeus puolsi osavaltioiden oikeuksia. Kansalais- tai ihmisoikeudet olivat tässä katsannossa toissijaisia asioita.

Esimerkkejä riittää. Korkein oikeus hyväksyi etelävaltioiden harjoittaman rotuerottelupolitiikan vuonna 1896. Kun kongressi sääti lain lapsityövoiman käytön rajoittamisesta, korkein oikeus hylkäsi sen vuonna 1918.

Korkeimman oikeuden linja alkoi muuttua liberaalimmaksi 1940-luvulta lähtien. Rotuerottelun purkaminen ei olisi onnistunut ilman korkeimman oikeuden päätöksiä. Sama koskee naisten ja työväestön oikeuksien turvaamista.

Nyt korkeimman oikeuden voimasuhteet ovat konservatiivien eduksi 6–3. Tuomarinimitykset ovat elinikäisiä. Perustuslain pyhiä tekstejä tulkitaan vielä pitkään konservatiivisin silmälasein.

Kongressi voisi ratkaista asian kansallisella aborttilainsäädännöllä. Se voisi olla aborttioikeuden takaava tai sitä rajoittava laki. Tämä vaatisi toisen puolueen selkeää enemmistöä sekä edustajainhuoneessa että senaatissa.

Marraskuun välivaaleihin ladataan siis kovia panoksia.

Kirjoittaja on projektipäällikkö ja filosofian tohtori Tampereen yliopistossa Porin yliopistokeskuksessa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut