Haluaisin kulkea kadulla rauhassa, kiitos

6.8. 3:00

Kello on vähän vaille seitsemän aamulla. Kiiruhdat työpaikkaa kohti, kadulla ei näy juuri ketään. Suurin osa ihmisistä on tähän aikaan vielä nukkumassa.

Hiljaisuus rikkoutuu, kun ohitsesi ajavasta autosta vihelletään ja huudetaan sinulle jotain, mistä ei saa täysin selkoa. Käy kuitenkin selväksi, että mölyn asiasisältö liittyy ulkonäköösi. Yhtäkkinen huuto säikäyttää jo itsessään, mutta sen sävy ja tarkoitus aiheuttavat sinulle lisäksi ikävän olon. Epävarmuudet itsestä ja oman tilan hauraudesta nousevat pintaan.

Näin minulle kävi muutama viikko sitten työmatkallani. Olen ollut kesätöissä Porissa reilut kolme kuukautta. Täällä olen saanut osakseni harvinaisen paljon katuhäirintää. Mieleeni tulee heti ainakin viisi eri tapausta, vaikka olen viettänyt täällä kovin vähän aikaa.

Häirintää tapahtuu kuitenkin kaikkialla, jatkuvasti. Katuhäirintä kohdistuu erityisesti naisiin, ja se voi olla vislailua, huutelua tai fyysistä häirintää.

Helsingin Sanomat uutisoi heinäkuussa somevaikuttaja Roosa Rahkosen Instagram-julkaisusta. Katuhäirintään kantaaottava postaus on kerännyt tähän mennessä yli 15 000 tykkäystä. Monet naiset jakoivat omia kokemuksiaan häirinnästä kuvan kommenteissa.

Jokainen lähipiirini nainen, jonka kanssa olen jutellut katuhäirinnästä, on joutunut kokemaan sitä. Se on järkyttävää ja hälyttävää.

Vislailu tai fyysinen ei-haluttu kosketus jättää jälkeensä hyytävän tunteen. Miksi kukaan kokee oikeudekseen aiheuttaa toiselle sellaisen olon?

Monesti vislailua tai huutelua perustellaan sillä, että ”se oli vain kehu”. Kehuakin voi turvallisesti, toisen rajoja kunnioittaen. Pieni turvaväli ja tilannetaju tekevät jo ihmeitä. En koe kaikkia kehuja tai lähestymisyrityksiä ahdistavina, vain asiattomat sellaiset.

asia, joka nostetaan usein esiin puhuttaessa naisiin kohdistuvasta häirinnästä, on vaatetus. Joka kerta, kun minua on häiritty viimeisten kuukausien aikana, minulla on ollut ylläni pitkät housut sekä takki tai muu pitkähihainen yläosa.

Vaatteilla ei siis häiritsijän mielestä ole mitään väliä, häiritä voi milloin vain. Miksi siis häirinnän uhrin vaatetukseen yritetään puuttua? Vaikka minulla olisi päällä mitä, ei se oikeuta minkäänlaiseen oman tilani rikkomiseen.

Kaikki naispuoliset ystäväni tietävät, että kotiin kävellessä myöhään illalla kannattaa pitää avaimia kädessä, mielellään terä edellä. Suurin osa myös varmasti väistää parkkeerattuja pakettiautoja ja vaihtaa kadunpuolta, jos edessä näkyy epäilyttävä henkilö.

Kun olin vähän nuorempi, sanoimme aina kaverieni kanssa olevamme 15-vuotiaita, jos joku tuli ahdistelemaan. Suojaikäraja Suomessa on 16 vuotta, joten nuorempaa esittäminen karkotti usein ei-halutut likistelijät. Kenenkään ei pitäisi joutua miettimään tällaisia asioita, saati sitten ottaa niitä oikeassa elämässä käyttöön.

Turvallinen ympäristö ja itsemääräämisoikeus ovat ihmisoikeuksia, joiden tulisi koskettaa jokaista ihmistä. Tähän on valitettavasti vielä matkaa, jopa Suomessa.

Kirjoittaja on journalistiikan opiskelija ja toimitusharjoittelija.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut