Annetaan käytetty voikukkalapio – joitain taisteluita elämässä ei kannata voittaa

Keskellä luontokatoa pitäisi ymmärtää, että monimuotoinen ja rikas luonto ei ole siistiä ja hallittua, tasaista nurmikkoa ja yhden lajin kukkaistutuksia, kirjoittaa toimittaja Heidi Pesonen.

22.7. 3:00

Kun muutin kerrostalosta asumaan maan tasalle, ensimmäisiin puutarha­työkalu­hankintoihin kuului voikukkalapio, siis voikukkien kitkemiseen käytettävä työkalu. Sillä kaivoin voikukkia ylös maasta, koska kaupungissa pihan kuuluu olla tasainen nurmikenttä, jolla ei kasva mitään, mitä sinne ei ole istutettu. Siistiksi hoidettu kukkapenkki on erikseen, eikä voikukka kuulu sinnekään.

Kun kerroin voikukkaoperaatiosta pitkään omakotitalossa asuneelle, hän nauroi ääneen. Ymmärsin huvittuneisuuden, kun parissa päivässä näytti siltä, että voikukat olivat yöllä hiipineet kompostista takaisin omille paikoilleen nurmikolla. Totesin pian hävinneeni taistelun, jossa ei alun perinkään ollut mitään järkeä.

Sen jälkeen voikukkalapio on nojannut varaston seinään tarpeettomana. Nykyään ajattelen, että voikukka ei oikeastaan ole rikkaruoho vaan helppohoitoinen ja kestävä perenna. Se kukkii iloisen keltaisin kukin ja houkuttelee mehiläisiä.

Voikukka ei seiso kukkapenkissä suorassa rivissä kuin sotajoukko ja leviä hallitusti haluttuun suuntaan, vaan kasvaa ja kukkii hillittömänä ja hallitsemattomana ihmisen puuhista ja suunnitelmista piittaamatta. Siinä sen kauneus juuri piileekin.

Voikukkien kitkeminen tuli mieleen, kun kuuntelin Suomi-Areenan lavalla järjestettyä keskustelua luonnosta tiivistyvässä kaupungissa. Miten kaupungissa voi taata riittävästi elintilaa ja mahdollisuuksia monipuoliselle luonnolle? Tutkijatohtori Nina V. Nygren Tampereen yliopistosta sanoi, että mahdollisuuksia on paljon, eikä niitä vielä Suomessa käytetä läheskään täysimääräisesti. On paljon paikkoja, joissa esimerkiksi nurmikon tilalla voisi olla niittyä tai puita.

Sitran vanhempi neuvonantaja, vihreiden valtuutettu Oras Tynkkynen jatkoi mainitsemalla esimerkkinä, että myös kaupunkien puistoissa voisi olla eliöille arvokasta lahopuuta ja kaupunkien omistamia metsiä voitaisiin hoitaa luonnonmukaisemmin.

Keskustelijoiden mukaan myös villimpää ja omaehtoisempaa luontoa pitäisi oppia arvostamaan sekä avata ihmisille villin ja rehottavan luonnon arvoja ja merkitystä. Tynkkynen kuvaili, kuinka esimerkiksi Tampereella on arvokkaita luonnonympäristöjä, jotka paikalliset asukkaat kokevat sotkuisiksi, kun ne rehottavat villinä.

Keskellä luontokatoa pitäisi ymmärtää, että monimuotoinen ja rikas luonto ei ole siistiä ja hallittua, tasaista nurmikkoa ja yhden lajin kukkaistutuksia. Osittain se vaatii myös kauneuden ymmärtämistä uudella tavalla.

Niityt ja pusikot, villiintyneet puutarhat ja hylätyt pihat, joutomaat, ryteiköt, ja hankalakulkuiset metsiköt voivat olla ihmisen silmään hoitamatonta, hyödyntämätöntä ja epäsiistiä.

Niitä paikkoja pitäisi katsoa toisin. Elämä kuhisee siellä.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut