Hämmennyin, kun tajusin, että normaali arkeni näyttäytyy joillekin rohkeana

Tiettyjen asioiden tekeminen seurassa on kummallinen oletus, koska se ei ole läheskään kaikille mahdollista. Moni myös valitsee oman seuransa ainakin silloin tällöin, vaikka toisin ajatellaan.

24.7. 3:00

Olen ollut yksin elokuvissa, brunssilla, lukuisilla ryhmäliikuntatunneilla ja ravintolaillallisella. Olen lähtenyt yksin myös opiskelijatapahtumiin, kahville ja päiväreissulle eri kaupunkiin. Koen sen olevan täysin tavallista.

En ole koskaan seurustellut. Kavereita ja ystäviä minulla on sentään ollut, mutta heitäkin hyvin vaihtelevasti. En ole ikinä ollut osa tiivistä porukkaa, vaan ystäväpiirini on koostunut yksittäisistä henkilöistä, jotka eivät pääsääntöisesti ole tunteneet toisiaan. Osa heistä on asunut jo useita vuosia eri kaupungeissa, jopa eri maassa kuin minä.

Siskoni kanssa minulla on läheiset välit, ja teemmekin paljon asioita yhdessä. Aina hänkään ei kuitenkaan pysty tulemaan seurakseni. Olemme esimerkiksi asuneet pari vuotta eri kaupungeissa ja olleet usein täysin eri aikoihin töissä, milloin vapaa-aikaakin on luonnollisesti vietetty eri aikoihin vuorokaudesta.

On siis ollut luonnollinen valinta mennä esimerkiksi katsomaan elokuva, jonka haluaa nähdä, vaikka se on pitänytkin tehdä toisinaan yksin.

Viime aikoina olen hämmentynyt useamman kerran, kun elämäntyyliäni on kommentoitu rohkeaksi. Hämmentynyt siksi, että mielestäni en ole tehnyt mitään erityisen rohkeaa. Enhän poistuisi juuri koskaan kotoa, jos jäisin aina odottelemaan seuraa.

Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita. Jos kavereita on kertynyt lapsuuden hiekkalaatikkoleikeistä, kouluista ja harrastuksista ja lopulta työelämästäkin, ehkä ei ole koskaan tullut syötyä koulun tai työpaikan ruokalassa seuranaan vain omat ajatukset. Toisilla ei kenties ole muuta vaihtoehtoa.

Aina yksin oleminen ei kuitenkaan ole pakon sanelemaa. Omassa seurassaan saa tarvittaessa nopeasti asioita hoidettua. Toisaalta mahdollista on myös pysähdellä ja muuttaa suunnitelmia mielin määrin.

Esimerkiksi lenkkeillessä itsekseen voi antaa ajatusten harhailla vapaasti ja liikkua täysin omaan tahtiin. Yksin on myös huomattavasti mukavampaa mennä esimerkiksi suosikkiartistinsa konserttiin tai kiinnostavaan näyttelyyn kuin sellaisen seuran, joka huokailee ja kyselee, koska lähdetään pois.

Esimerkiksi festareille lähdetään tyypillisesti vähintään kahdestaan ja usein isommallakin porukalla. Jos seuraa ei ole, monen kynnys lähteä kasvaa korkeaksi. Jos seuran puute estää itseä kokemasta jotakin kivaa, kannattaa miettiä pois jäämistä vielä toisenkin kerran.

Minulla ei ole supervahva itsetunto. Itse asiassa epäilen itseäni ja osaamistani harva se päivä. Jännitykselle ja muille epämukaville tunteillekaan en ole immuuni. Minulla ei vain useimmiten ole mahdollisuutta kohdata niitä tukipilarin kanssa.

Kotiin jäämällä en kuitenkaan saavuttaisi ikinä mitään, enkä tutustuisi uusiin ihmisiin. Jos jättäisin uudet kokemukset väliin aina, kun seuraa ei ole, jäisin yksinkertaisesti liian paljosta paitsi.

Jos toinen vaihtoehto on luopua, harmitella ja jättää menemättä, valitsen nykyään liki poikkeuksetta toisin. Silloin hiljennän päättäväisesti esiin puskevat epävarmuuden tunteet ja lähden – olipa kyseessä uuden urheilulajin kokeileminen tai täynnä pariskuntia ja kaveriporukoita oleva ravintola.

Näin uskon olevan myös monen muun kohdalla, joka ulkoapäin katsottuna näyttää tekevän rohkeita valintoja.

Kirjoittaja on Satakunnan Kansan toimittaja, joka uskoo, että seuran odottelu ei loputtomiin kannata.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut