Pitäisikö ruveta maanviljelijäksi

11.7. 3:00

– Ai olette Ranskasta. Mahtavaa! Minä osaan puhua ranskaa. Bonjour! Bienvenue, huudahti belgradilaisen vintage-liikkeen myyjä.

Iäkäs mies, panamahattu, ilman paitaa. Paksu kultaketju kimalteli kuparinruskeaa rintaa vasten.

Finland ja France menivät hänellä hurmaavasti sekaisin.

Kaiken kaikkiaan Suomen sijainti on kuitenkin selvästi noussut ihmisten tietoisuuteen viime kevään aikana. Kreikan, Albanian, Montenegron, Serbian, Unkarin, Slovakian ja Baltian maiden läpi suuntautuneella kiertomatkallamme kesäkuussa paikalliset ihmiset nyökyttelivät innokkaasti kansalaisuutemme kuultuaan ja kyselivät hintatasosta, lämpötiloista ja revontulista.

Usein keskustelu siirtyi naapurimaahamme Venäjään.

”Hullu Putin. Saatte olla varuillanne. Hyökkää varmasti Suomeen”, kuului belgradilaisen taksikuskin arvio.

Hän kaipasi vanhoja, hyviä Jugoslavia-aikoja. Demokratiaan siirtyminen tai sen tavoittelu ei kaikille ihmisille kaikkialla tarkoita itsestäänselvästi pelkkää hyvää. Ei edes Serbian Belgradissa, joka on rakennettu erinäisten taistelujen jälkeen uudelleen neljäkymmentä kertaa.

”Tiedän kyllä Mannerheimin”, totesi puolestaan leirintäalueen omistaja heti tervetulotoivotuksen jälkeen.

Albanialaisen pikkukaupungin hiekkatiellä pienoisluento suomalaisesta sotamarsalkasta tuntui yllättävältä. Historiaan perehtynyt, yliopistokoulutuksen hankkinut mies siirtyi kyllä nopeasti nykyhetken kriisiin, sitten muistelemaan 1980-luvun siirtolaisuuttaan Kreikassa ja sitä, miten oli sosialistiseen Albaniaan palattuaan vain päättänyt vallata palan maata ja perustaa leirintäalueen, koska haistoi matkailun mahdollisuudet.

Hän tuli kertoneeksi myös verikoston perinteestä, joka kuulemma elää maassa edelleen vahvana.

Kun erilaisia muisteluita kuunteli erimaalaisten ja eri-ikäisten ihmisten kertomina, Euroopan monimutkainen ja sotaisa historia loksahteli uudella tavalla kohdilleen.

Tai ehkä se vain oli alkanut kiinnostaa enemmän. Jo senkin takia, että sota liikahti Venäjän helmikuussa alkaneen hyökkäyksen myötä lähemmäs myös suomalaista arkitodellisuutta.

Viime vuonna tähän aikaan Suomessa ei ainakaan laajemmin keskusteltu sodan mahdollisuudesta tai ruokavarantojen riittävyydestä. Juuri käynnistyneessä Suomi-Areenassa huoltovarmuus, niin energian, ruuan kuin turvallisuudenkin osalta on nostettu omaksi teemakseen.

Kiertomatkamme päätyttyä rullasimme suoraan sukutilalle Ala-Honkajoelle, jossa d-kirjain lausutaan ärränä.

”Suulin päärystä pitäisi siirtää tuo vanha kyntöaura sivummas, pääsevät puolukat kunnolla kasvamaan”, äitini käskytti.

Kiikutimme ruosteisen auran toivotulle paikalle ja jäimme tuijottelemaan metsän reunustaman vehnäpellon suuntaan.

Mietin, että näinkö sitä pitää ruveta maanviljelijäksi. Isovanhempiensa elinkeinosta etääntyneelle opetteluun voi tosin kulua turhan paljon aikaa.

Kirjoittaja on porilaislähtöinen kirjailija, joka asuu Tallinnassa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut