Kansallislintu keskustan tähtäimessä

7.7. 3:00

Puoluepolitiikka yllättää. On kummasteltu, miten lyhyessä ajassa koko puoluekenttä kääntyi kannattamaan maamme Nato-jäsenyyttä.

Mittakaavaltaan vähintään yhtä iso ihmetyksen aihe oli keskustan puoluekokouksen kesäkuinen päätös esittää kansallislintuamme laulujoutsenta metsästettäväksi riistalajiksi.

Sanon heti alkuun, että tunnen koko joukon fiksuja keskustalaisia, joille pelkkä ajatus joutsenen ampumisesta on luotaan työntävä kauhistus. Äänestyspäätöksellähän tuo kannanotto syntyi. Tämä on esimerkki demokraattisen päätöksenteon hölmöydestä. Viisaampi vähemmistö joutuu tyytymään pölkkypäisen enemmistön tahtoon.

Otetaan tähän väliin kappale lintutieteen historiaa. 1900-luvun alussa laulujoutsen oli meillä sukupuuton partaalle ahdistettu vakavasti uhanalainen laji. 1950-luvulla kirjailija Yrjö Kokko onnistui kääntämään kansalaiset joutsenen puolelle. Kanta pelastui, ja joutsen palasi Etelä-Suomea myöten entisille asuinsijoilleen, joista ihminen oli sen karkottanut.

Nykytilanteessa on enää vähän järviä, joilla ei olisi omaa pesivää joutsenpariaan tai useampiakin, ja lisänä ovat vielä pesimättömät nuoret.

Varmaan joutsenen suojelussa mentiin hiukan yli kohtuuden. Nykyisen kaltaiset joutsenmassat laskevat väkisin luonnonystävänkin silmissä kansallislinnun aikaisemmin tunnustettua statusta. Pakko myöntää, että vähempikin määrä valkokauloja riittäisi.

Mutta kannan rajoittaminen metsästämällä tuntuu niin vastenmieliseltä ajatukselta, ettei sellaista saisi ääneen lausua – saati että se nostetaan esiin puoluekokouksessa. On muistettava asian moraalinenkin puoli. Kenellä on kanttia posauttaa hengiltä elinikäisessä parisuhteessa elävä lintu, jonka puoliso jää vuosiksi vaille läheistä kaveria?

Joutsenia on paljon, mutta tutkimukset eivät tue väitettä lajin osuudesta lintuvesiemme pienempien asukkaiden vähenemiseen. Sorsien ja sotkien entistä kehnompi poikastuotto ei ole joutsenen syy. Sen aiheuttaa vain ja ainoastaan ihminen.

Itselläni on kokemuksia Euran Koskeljärveltä, joka viimeisten lintulaskentojen valossa on maan lintujärvien ykkönen. Pesinnän aloittavia vesilintupareja on valtavasti, mutta poikastuotto jää täälläkin niukaksi. Asiasta on julkisuudessa vaiettu, mutta sanon nyt suoraan, mistä on kysymys: Koskeljärvellä liikutaan liikaa keväällä ja alkukesällä pesintöjen alkuvaiheessa. Kalastellaan, leiriydytään saariin ja rannoille. Varikset ja muut munarosvot tyhjentävät avoimiksi jäävät pesät.

Ratkaisu ongelmaan olisi Metsähallituksen asettama maihinnousukielto saariin ja tietyille ranta-alueille touko-kesäkuussa. Sitä odotellessa!

Keskustan kannatus on viime aikoina edennyt samaan suuntaan kuin se paljon puhuttu lehmän häntä. Veikkaan, että joutsenen metsästysaloite jyrkentää alamäkeä entisestään.

Viestini kepulaisille on sama kuin presidentti Niinistön neuvo venäläisille: katsokaa peiliin.

Kirjoittaja on Euran Honkilahdella asuva luonnonystävä, luontovalokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut