Emmietiiä ja minäitte – joko kohtasit harmaan pantterin?

Pauliina Heikkilä pohtii kolumnissaan itä- ja länsisuomalaisten eroja.

27.6. 3:00

Kun juuriltaan itäsuomalainen ja länsisuomalainen laittavat hynttyyt saman mökin naulaan, on odotettavissa kahden erilaisen elämänkatsomuksen törmäyksiä. Mutta onneksi tällaisella tahallisella kahden erilaisen ilmiön törmäyttämällä voi kuulemma syntyä uutta. Niin kuin nyt nämä kolumnitkin.

Siinä missä länsisuomalainen toteaa polttopuiden olevan melkein loppu ja rientää hakemaan niitä pää kolmantena jalkana, kantaen osan miltei hampaissaankin, silmäilee itäsuomalainen verhojen välistä ulos tuumaillen ”mittee sitä hötkyilemmää ja puita kantammaa, ehtii illallakkii – ellei saja”.

Läntisen Suomen asukeille taitaa olla tyypillisempää toteuttaa heti kaikki mieleen juolahtava, kun itäisen Suomen geenistöä kantava katselee säntäilyä todeten ”ehtiihä sitä vähemmälläkkii”.

Ajoittain hankaluuksia, tai ainakin henkisiä hankauksia, tuo länsisuomalainen tapa vastata kysymykseen selkeästi kyllä tai ei, kun taas itäsuomalainen saa puserrettua vastaukseksi ”emmietiiä”, ja senkin ehkä vasta pienen tivaamisen jälkeen.

Mutta oletteko kuulleet ”minäitte”-taudista? Tämän taudin esiintyvyys on erityisen laajaa ikänsä syrjäkylillä asuneiden keskuudessa. Oirekuvaan kuuluu välitön tarttuminen niihinkin tehtäviin, joihin oma toimintakyky ei välttämättä enää riitä. Henkilökohtaisen arvioni mukaan tauti on yleisempää länsi- kuin itäheimojen keskuudessa, jossa osataan ehkä enemmän ”naatiskella joutilaisuuvesta”.

Tämän taudin vakavana sivuvaikutuksena on esimerkiksi moottorisahalla lyhennettyjä housunlahkeita. Tai se, että suoraan sairaalasta kotiuduttua pitää päästä hitsaamaan – siinähän ei ollenkaan kyynärsauvat haittaa.

Taivastelijoille vastataan, että ”kannustettiinhan siellä sairaalassakin omatoimisuuteen, hyvänen aika”. Entäs sitten, jos se olisikin mahdollisesti veritulppa, joka jyskyttää pohkeessa, kyllä ainakin nämä vielä istutetaan, kastellaan ja perataan rikkaruohoista. Kun ehkä jäävät hoitamatta, jos joutuu sairaalaan. Ja kesäkin on niin lyhyt, menee ihan hukkaan lääkärillä käydessä.

Villein tämän taudin sivuvaikutuksena nähty viritys lienee traktorin takakuormaajaan köytetty muuttolaatikko ja sinne aseteltu korkea muovisanko. 1960-luvun näppärä kulkupeli putputteli pihamaalla lähtövalmiina metsäretkelle.

Ihmettelijälle todettiin ”no, se 40 litran laatikkohan on kantarelleille ja 20 litran muovisanko mustikoille – sitä paitsi traktorilla pääsee mättään viereen”.

Retkeilijällä oli mittarissa ainakin 85 vuotta ja takana pitkä sairaalahoitojakso kotiutuksella, joihin liittyi monenlaisia rajoituksia. Niistä vähäisin ei tainnut ollut rajoitus olla nostamatta muutamaa kiloa enempää.

Mieleen hiipi, että nostoväelläkin on yläikäraja, mutta syrjäkylien harmaiden pantterien suorituskyvyllä ilmeisesti ei.

Kirjoittaja on osa-aikainen paluumuuttaja, joka hankki oman puuhamaan ja pienen punaisen tuvan Pohjois-Satakunnasta. Hän havainnoi pääkaupunki- ja maaseudun elämäntapojen törmäyksiä ja ilahtuu maaseudun arvostuksen noususta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut