Voi, miten naiiveja Suomen rokkikundit olivatkaan 50 vuotta sitten – ”Itkien pyydän rauhaa kansojen”

Ei auttanut itku markkinoilla. Kapitalismin riemukulku alkoi jo 1980-luvun muovikaudella, ja nyt Euroopassa käydään raakaa sotaa.

19.6. 5:00

Turkulainen levy-yhtiö Svart Records tekee kulttuuriarkeologisesti merkittävää työtä etsimällä ja julkaisemalla kultahippuja suomalaisen populäärimusiikin historian uumenista. Osa hipuista on kissankultaa, mutta monilla kuriositeeteillakin on camp-arvoa.

Ihan dimangia on ”tuore” suomenkielinen kokoelma Superkingi – Kovimmat jytähitit 1969-1977. Levyn avaa helsinkiläinen Jig-Saw samannimisellä unohdetulla klassikolla: ”Superkingi kulmakunnan kovisten.”

Vibaa puntiin laittavat myös muiden muassa Sulo’s Rock Band, Yellow, Apostolit, Woodoo ja Hard Rock Sallinen sekä Kirka ja Danny.

Dannykin otti kantaa

Jos kokoelman jaksaa kuunnella toiseen kertaan, huomiota kannattaa kiinnittää teksteihin. Rautainen rockriffi on ajaton asia, kun taas sanat peilaavat aikansa arvoja ja asenteita.

Puoli vuosisataa sitten nuori suomalainen rock-sukupolvi paransi maailmaa ja vastusti asevarustelun sekä kapitalismin kiroja kovin naiivilla haihattelulla. Pahin piru oli kaupallinen, kulttuurillinen ja poliittinen amerikkalainen imperialismi.

Pohjalainen Esko Nummisuutari tiesi vuonna 1977, että ”sut ahneus rammaksi saa.”

Paroni Paakkunainen ja Harri Saksala lauloivat vuonna 1971 tylystä plastic-ihmisestä: ”Itkien pyydän rauhaa kansojen ja rukoilen veljeyttä rotujen.”

Neljä vuotta myöhemmin lahtelainen Haikara oli samalla asialla ironisella kappaleellaan American look: ”Pakko käydä kauppaa, pakko muuttaa muotia, nyt sun täytyy ostaa, myymme sulle farkkuja.”

Myös helsinkiläinen Apollo tiedosti 1970-luvun alussa voimakkaasti: ”Kouraan kun aseen sai, valmiina aivoissa tieto, luodin kohteena kai yks ja toinen ihminen oltava on.”

Danny, jos kuka, oli superkingi vuoden 1974 suomennoksellaan The Moody Bluesin hitistä I’m Just A Singer (In A Rock And Roll Band): ”Mä näin kun ihminen pelkää toista ihmistä, ja sota syttyy hetkessä, väärin se on.”

”Onko toisen maailmansodan jälkeinen eurooppalainen yhteisöllisyys vain poikkeustila, kulissi, joka kaatuu kun sitä vähän sotilassaappaalla potkaisee?”

Kapitalismi voittaa aina

Sota on todella väärin, vaan kuinkas sitten kävikään?

Kolmas maailmansota ei ole syttynyt, mutta rauhan nimissä muun muassa internationalistisia nuorisofestivaaleja järjestänyt Neuvostoliitto kaatui omaan mahdottomuuteensa vuonna 1991. Romahduksen jälkijäristyksenä käytiin heti perään erittäin julmia Jugoslavian hajoamissotia ja nyt, 30 vuotta myöhemmin, Venäjän vähintään yhä raakaa hyökkäyssotaa Ukrainassa.

Mieleen tulee ajatus, jonka mukaan toisen maailmansodan jälkeinen eurooppalainen yhteisöllisyys on maailmanjärjestyksessä poikkeustila, kulissi, joka kaatuu kun sitä vähän sotilassaappaalla potkaisee.

Jenkkilähtöisen kaupallisuuden riemukulku alkoi puolestaan jo 1980-luvun juppivuosien muovikaudella, eikä loppua näy. Siihen pätee vanha jalkapallototuus, jonka mukaan ottelu kestää 90 minuuttia, ja lopussa Saksa voittaa. Samalla tavalla kapitalismi aina ennen pitkää jyrää muut ismit.

Vibaa punttiin ja lahkeet lepattamaan! Superkingi on turkulaisen Svart Recordsin julkaisema hurtti kokoelma unohdetuista suomenkielisistä jytäbiiseistä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut