Briljantti kansainvälisten suhteiden analysoija vai häikäilemätön sotarikollinen?

8.6. 3:00

Henry Kissinger on 99-vuotiaanakin yhä vedossa. Hänen kallispalkkainen konsultointinsa on kelvannut valtionpäämiehille niin lännessä kuin idässä. Mestaridiplomaatti on ihailtu ja inhottu persoona.

Toisille hän on briljantti kansainvälisten suhteiden analysoija ja rauhannobelisti. Toisille hän on häikäilemätön suurvaltapoliitikko ja sotarikollinen.

Kissinger osaa ainakin ottaa yleisönsä. Hänen teoksensa diplomatian historiasta ovat tyylillisesti nautittavaa luettavaa.

Vladimir Putin arvostaa Kissingeriä, joka on käynyt hänen vieraanaan lukuisia kertoja. Arvostus on molemminpuolista.

Kissinger puhui (23.5.) Sveitsin Davosissa kokoontuneelle maailman talousfoorumille. Hän totesi, että Ukraina joutunee luovuttamaan alueita Venäjälle, jotta maahan saataisiin rauha. Kissinger oli huolissaan siitä, että länsimaat yrittäisivät ”nöyryyttää” Putinia ajamalla tämän nurkkaan.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi reagoi nopeasti. Hän totesi, että Kissinger on menneisyyden mies, jonka näkemykset ovat vuodelta 1938. Tällä Zelenskyi viittasi Münchenin sopimukseen, jossa länsivallat antoivat natsi-Saksan pilkkoa Tšekkoslovakian.

Kissinger ei tosin suoraan esittänyt, että Ukraina olisi jaettava. Alueluovutuksista puhuessaan hän totesi, että ”ideaalitilanteessa” Ukrainan rajat voitaisiin palauttaa sellaiseksi kuin ne olivat ennen hyökkäyssodan alkamista helmikuussa.

Se olisi maksimi, mitä Ukraina voisi saavuttaa. Krimin niemimaan hän katsoi kuuluvan jo tosiasiallisesti Venäjälle. Ainakin Donetskin alue jäisi myös Venäjän kontrolloimaksi

Kissinger edustaa kansainvälisten suhteiden realistista koulukuntaa. Kyyniseksi inhorealismiksikin sitä voi sanoa. Hänen näkemyksensä Venäjän hyökkäyssodasta ovat loogista jatkumoa sille reaalipolitiikalle, jota hän sovelsi USA:n ulkopolitiikan arkkitehtinä vuosina 1969‒1977.

Kissingerille kansainvälinen politiikka on ensisijaisesti suurvaltojen kamppailukenttä. Kullakin on omat etupiirinsä. Kansallisvaltiot ovat muutenkin pysyvässä konfliktissa keskenään.

Kansainvälisen järjestelmän tasapaino on oikeudenmukaisuutta tärkeämpää. Moralismista on vain haittaa ulkopolitiikassa. Tärkeintä on välttää suurvaltojen väliset sodat.

Ihmisoikeudet tai pienempien kansojen turvallisuusintressit ovat toissijaisia asioita tässä isojen poikien diplomatiapelissä.

Niinpä Kissinger on enemmän huolissaan Vladimir Putinin tuntemuksista kuin Ukrainan säilymisestä yhtenäisenä valtiona.

Kissingerin vanha ohje diplomatiasta on toki yhä osuva. Sen mukaan rauhanneuvotteluissa vastapuolelle pitäisi aina jättää kunniallinen ulospääsytie.

Nämä valtioiden paloittelijoiden puheet nostattavat silti kylmiä väreitä, olkoot kuinka realistisia tahansa.

Millainen ”kunniallinen ulospääsytie” tarjotaan niille sadoilletuhansille ukrainalaiselle, jotka on pakkosiirretty Venäjälle?

Kirjoittaja on projektipäällikkö ja filosofian tohtori Tampereen yliopistossa Porin yliopistokeskuksessa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut