Linnut mielessä yötä päivää

”Iän karttuessa retkeily hyville lintupaikoille on vähentynyt ja yhä tärkeämmäksi elämän sisällöksi on muuttunut lintujen katselu omalta pihatontilta”, kirjoittaa Tuomo Hurme kolumnissaan.

9.6. 3:00

Ihmisillä on erilaisia harrastuksia. Melkein kaikki on vapaassa maassa sallittua, mutta ylivoimaisesti hienointa ja suositeltavinta on lintuharrastus.

Linnut kiehtovat alan keskusjärjestön Birdlife Suomen mukaan yhä suurempaa ihmisjoukkoa. Jotakin kertoo se, että toukokuun alun pihalintujen havainnointiin osallistui lähes 5 500 suomalaista. Tietenkin vain osa oli varsinaisia vannoutuneita lintuharrastajia, mutta joka tapauksessa lintujen tarkkailuun on vahvaa vetoa.

Me ikiharrastajat olemme oma lukumme.

Aloitin itse lintujen tarkkailun 31. maaliskuuta vuonna 1965. Tampereen Pyynikille tekemästäni retkestä on vieläkin pieni muistiinpanovihko tallessa. Koulutoverini kanssa näimme kolme Ratinan suvannon yllä lentänyttä laulujoutsenta. Joutsen oli siihen aikaan suuri harvinaisuus, joten kerroimme siitä seuraavana päivänä opettajalle. Hän ei uskonut, mutta onneksi lehdistö pelasti meidät. Aamulehden uutinen vahvisti havaintomme oikeaksi.

Siitä lähtien ovat linnut olleet kiinteä osa elämääni. Missä hyvänsä kuljenkin, aina on tietynlainen tarkkailu päällä. Mikä lensi yli? Mikä oli tuo ääni?

On se varmaan kanssaihmisten silmissä omituista ja kiusallistakin. Mutta lintumies on aina lintumies ja panee asiat tärkeysjärjestykseen.

Iän karttuessa retkeily hyville lintupaikoille on vähentynyt. Yhä tärkeämmäksi elämän sisällöksi on muuttunut lintujen katselu omalta pihatontilta, niin sanottu pihapinnojen keruu. Pihapinnaksi hyväksytään laji, joka nähdään tai kuullaan havainnoitsijan seisoessa, istuessa tai maatessa tontin rajojen sisällä.

Vajaan hehtaarin tontiltani on tähän mennessä kerätty yhteensä 188 kaikkien aikojen pihapinnaa, viimeisimpänä jalohaikara 17. huhtikuuta kuluvaa vuotta. Tonttimme lienee Satakunnan parhaimmistoa, ei aivan ykkönen, mutta lähellä kärkeä.

Harrastukseen tuo hohtoa esimerkiksi yömuuton kuuntelu. Pihan yli muuttaa monenlaisia siivekkäitä, joiden äänien kuuntelu keskiyön pimeinä tunteina on antoisaa. Parhaina kevätöinä olen kuullut muun muassa allien, mustalintujen, jänkäkurpan ja luhtakanan ääniä.

Vaikka pidänkin itseäni kokeneena ja tarkkana äänien tuntijana, myönnän kylmän tosiasian: joka kevät pihan yli menee ääniä, jotka jäävät arvoituksiksi. Mutta juuri se tekee yökuuntelun niin kiehtovaksi.

Kuten huomataan, ärsyttävä muotisana ”bongaus” ei sisälly sanastooni. Bongaushan on eräänlainen lintuharrastuksen ääri-ilmiö. Se tarkoittaa sitä, että lähdetään isolla porukalla katsomaan jonkun toisen löytämää harvinaisuutta. Sitä sitten tapitetaan kaukoputkilla jopa satapäisinä joukkoina. Paikalle on päästävä keinolla millä hyvänsä – vaikka helikopterilla.

Kyse on sairaalloisesta keräilyvietistä, jolla ei ole mitään tekemistä oikean lintuharrastuksen kanssa.

Pidetään siis pää kylmänä ja otetaan elämänpinnat, vuodenpinnat ja pihapinnat vastaan spontaaneina omatoimisina löytöinä.

Kirjoittaja on Euran Honkilahdella asuva luonnonystävä, luontovalokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut